Hyvä-paha ”digi”

Pääsin osallistumaan, rehtoriedustajana, ITK -päivien OAJ:n paneeliin  digitalisaation vaikutuksesta koulun toimintaan, opettajan ja rehtorin työhön sekä oppilaan oppimiseen. OAJ teki  kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa peruskoulun ja lukion opettajien ja rehtoreiden käyttämiä digityövälineitä, niiden kattavuutta, toimivuutta, hyötyjä ja haittoja. ITK - päivillä esiteltiin kyselyn tulokset ja pohdittiin paneelissa lisää aihetta.

Millaisia ajatuksia digitalisaatio herättää minussa? 

Digitalisaatio on osa elämäämme ja se näkyy vahvana tavoitteena myös uudessa opetussuunnitelmassa. Digitalisaation hyödyntäminen on lisääntynyt huimasti koulujen arjessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaatiota ei voi enää sivuuttaa eikä ohittaa missään tilanteessa. Eikä tarvitsekaan koska koulun jos minkä tulee olla mukana yhteiskunnan kehityksessä ja koulun tulee myös pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan ja miten se oikeasti voi palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Digitalisaatio edellyttää meiltä niin sen käyttämiseen tarvittavia taitoja mutta myös sen mukanaan tuomia välillisiä osaamistaitoja kuten esimerkiksi viestintätaitoja.

Digitalisaatiokehitys on tapahtunut aikuisikäni aikana. Työvälineet ovat muuttuneet digitaalisiksi ja myös työn tekemisen alueet ovat laajentuneet verkkoon. Muutoksen vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja siinä mukana pysyminen vaatii paljon. Oma suhtautumiseni digitalisaatioon on positiivinen. Otan vastaan tarjotun uuden välineen ja yritän opetella käyttämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgi ei voi kieltäytyä uusista leikkausmenetelmistä ja välineistä. Ei sitä voi tehdä myöskään opettaja eikä rehtori. Yritän kuitenkin huolehtia itsestäni etten tukehdu ”digiin”. Työtapoja ja tiedonhankkimistapoja pitää vaihdella ja käyttää myös muita välineitä. Niitä perinteisiäkin.

Aamun lehdet luen edelleen manuaalisina vaikka minulle tulee digilehdetkin. Aamun sanomat ja aamukahvi kuuluvat oleellisesti yhteen ja niillä on suuri merkitys päivittäisenä rutiinina henkiselle hyvinvoinnilleni. Rentoudun ja nautin kiireettömistä aamuhetkistä lehden parissa. 

Suhtautuminen digitalisaatioon ei saa olla mustavalkoinen. Digitalisaatiosa on mahdollisuudet mutta myös vaaransa. Kohtuullisuus on avainsana tässäkin asiassa. Digitalisaatiota tulee hyödyntää sopivasti elämässä, vapaalla ja työssä, sekä käyttää tarkoituksenmukaisesti niissä asioissa, joissa siitä on oikeasti hyötyä. Vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa tarvitsevat niin aikuiset kuin lapset.

 On tilanteita joissa kohtaaminen on järkevää digimaailman avulla mutta jos kohtaamiset jäävät vain tämän kanavan varaan, on lopputulos huono. Me tarvitsemme edelleen aitoja kohtaamisia koska vuorovaikutuksessa ja kohdatessa ”face to face” rakentuu myös uusia merkityksiä ja löytyy uusia ideoita ja polkuja. 

Viisaus löytyy maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta. Opettaja on avainasemassa siinä, miten koulussa edistetään digitaitojen oppimista ja hallitaan niitä. Rehtorin rooli taas on mahdollistaa opettajien työ. Rehtori huolehtii, että opettajilla on käytössään tarvittavat välineet ja heidän osaamisensa on riitävällä tasolla.  Rehtorin tulee myös kannustaa opettajia kokeilemaan ja toimimaan uudella tavalla sekä lempeästi kontrolloida, että kaikki todellakin toimivat ohjeistuksen mukaan.

Ylhäältä tulevat normit ja määräykset tietyn keinotekoisen kaavan mukaisesta digitalisaation osuudesta opetuksessa ei ole mielestäni järkevää. Myönteisyys ja innostuminen tuovat tässäkin asiassa parhaan lopputuloksen. Digijunan ei voi antaa hurauttaa aseman ohi pysähtymättä. Sen kyytiin on meidän jokaisen hypättävä ja otettava haltuun sopivasti uusia tapoja tehdä työtä.

Hyvä päätös perustuu tietoon. Platon

Aloittaessani kaksi vuotta sitten valtuutettuna, käsitykseni valtuuston päätösten tekemisestä oli, että kaikki valtuutetut pohjaavat päätöksensä tietoon ja että yhdessä sopimalla ja dialogissa, löytyy se parhain, sopivin ja tosiasioihin pohjautuva päätös. Kokemukseni politiikasta tekijänä oli ohut ja käsitykseni yhteisten asioiden hoitamisesta sinisilmäinen. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että politiikka on ihan eri pelikenttä kuin ne ”kentät” missä olen tottunut aikaisemmin pelaamaan. Poliittisessa päätöksenteossa haetaan vaihtoehtoja ja tehdään politiikkaa. Vaalien alla se korostuu erityisesti ryhmien välillä ja myös oman ryhmän sisällä. 

Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä  ja voin todeta, että aika nopeasti ”pelisilmäni”  on kehittynyt ja pelin säännöt alkavat olla jo tutut. Politiikassa on käytössä myös ihan oma pelikirja, joka on hieman erilainen kuin muilla elämän alueilla. Ja hyvä niin. Politiikka on politiikkaa.

Tänä vuonna sain kunnian myös alkaa johtamaan valtuustoryhmää. Tehtävä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Vaikka olenkin ammattijohtaja niin haasteensa valtuustoryhmän johtamiseen tekee ryhmän kokoontumisen haasteet.  Yhteisen ajan löytyminen keskustelulle ja linjan muodostamiselle on vaikeaa mutta ei mahdotonta.että toimintatapaan alkaa löytää uomansa. Viimeisissä kokouksissa on ollut hienoa dialogia ja aktiivista kannanottoa. Tämä ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Mielipiteitä pitää tuoda reilusti julki. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siihen mahtuu monta väriä.

Omat luottamustehtäväni valtuustoryhmän puheenjohtajuuden lisäksi ovat olleet hallitusjäsenyys kaupunkirakennelautakunnassa ja Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa. Tavastiassa sainkin olla keskiössä kun keskustelu lukioratkaisusta kävi kuumana. Kaupunkirakennelautakunnassa taas ollaan pian kiinnostavien elinvoimahankkeiden ja parkkiratkaisujen äärellä. P-torihankkeen kustannusten selvittelyä päätettiin jatkaa ja uutena asiana päätöksentekoon on tulossa Hämeensaaren tulevaisuuden rakennusratkaisut.

Kaupunki on niin elinvoimainen kuin sen keskusta! 

Näin ajattelen itsekin. Hämeenlinnan on uskallettava tehdä uusia tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Keskusta sellaisena kuin se nyt on, on kauhistus. Jotain pitää tehdä ja jos jotain pitää tehdä, asioita pitää suunnitella ja valmistella. Valittamalla ja vastustamalla hidastetaan hankkeiden etenemistä ja mitään ei tapahdu vuosikymmeniin. Siihen Hämeenlinnalla ei ole varaa. 

Kannatan  Hämeensaareen suunnitteilla olevaa monitoimiareenaa ja sen ympärille tulevaa asuinrakentamista. Kun keskusta- alueelle suunnitellaan sellaista asuinrakentamista kuin nyt ykköskorttelin, kakkoskorttelin ja Hämeensaaren suunnitelmissa on, täytyy samalla ratkaista myös keskustan pysäköinti. Vuosien selvitystyön tuloksena tällä hetkellä paras paikka parkkipaikoille on löytynyt torin alta. Asia tulee kustannusarvioineen syksyllä valtuuston päätettäväksi. Keskustelua aiheesta pitää olla ennen sitä, jotta teemme valtuustossa parhaan ja kestävimmän päätöksen. 

Kaupunkirakennelautakunnassa olemme ottaneet kantaa myös pyöräilyn edistämiseksi. Hämeenlinnan keskusta ei ole pyöräilijälle mikään helpoin reitti. Pyöräilyn edistäminen on ilmastoteko ja myös teko kansanterveyden edistämiseksi. Monet kaupungit ovat jo tämän huomanneet ja myös Hämeenlinna pyrkii parantamaan pyörätieverkostoaan samalla kun rakennetaan ja kehitetään kaupunkikeskustaa. 

Jotkut perustelevat P-torin ja Hämeensaaren rakentamisen vastustamista sillä, että verorahat pitäisi nyt keskittää lasten, nuorten ja vanhusten palvelujen parantamiseen. Kyllä! Nämä ensin mutta se ei saa tarkoittaa, että jäätyisimme elinvoimahankkeiden eteenpäin viemisen suhteen. Elinvoimahankkeissa on mukana aina myös paljon yksityistä rahaa ja investoinnit tuovat työtä ja verotuloja, joita tarvitsemme myös julkisten investointien toteuttamiseen. 

Kahden vuoden aikana oma ajatukseni yhteisten asioiden hoitamisesta ei ole muuttunut miksikään. Olen lähtenyt mukaan antamaan oman panokseni, osaamiseni, näkemykseni, kokemukseni ja vapaa-aikani, yhteiskunnallisten ja kaupungin asioiden edistämiseen. Periaatteeni on uskoa tulevaisuuteen optimismilla ja asenteella, että tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Kriittisesti asioihin voi ja pitääkin välillä suhtautua mutta lähtökohtaisesti kaikkea ei tarvitsisi aina vastustaa ja kaikesta ei pitäisi etsiä virheitä. Hämeenlinnan tulevaisuus on meidän käsissä. Meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuuden tarpeista  mutta se ei ole peruste sille ettei mitään saisi muuttaa. Muutos on mahdollisuus ja sille kannattaa antaa mahdollisuus. 

Taitavalla viestinnällä välttää monet karikot

Oletko ollut vuorovaikutustilanteessa, jossa huomaat tilanteen karkaavan käsistäsi ja eskaloituvan, etkä ymmärrä enää mitä tapahtuu ja miksi? Tuttua meille kaikille ja varsinkin sarjakuvissa tilanne kuvataan usein miehen ja naisen välisenä vuorovaikutusongelmana.  En allekirjoita itse sitä, että miehet olisivat Marsista ja naiset Venuksesta. Sukupuoli ei määrittele sitä, miten ymmärrämme toinen toistamme vaan enemmän vaikuttavat oma arvomaailmamme, kokemuksemme ja odotuksemme.

Viestintätilanteissa ymmärrämme asiat omalla tavallamme. Viestintään sisältyy myös usein ennakoimattomuus. Meillä jokaisella on lukemattomia eri mahdollisuuksia ymmärtää ja vastaanottaa viesti. Miten viestin ymmärrämme voi olla päivästä riippuvainen ja lisäksi viestin vastaanottoon vaikuttaa asenteemme. Fiksukin viesti väärältä henkilöltä vääränä päivänä ei saa kannatusta. Otollisemmassa tilanteessa sama asia voi tuntua huippuhyvältä ja toisena hetkenä se saa aikaan voimakkaan vastustuksen.

Viestintäosaaminen on yhä useammassa työtehtävässä osa vaadittavaa ammattitaitoa. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja ja kyettävä myös ymmärtämään viestinnän merkitys onnistuneen työtuloksen kannalta. Kautta aikojen viestinnän merkitystä on korostettu sellaisissa ammattitehtävissä kuin papin ja opettajan ammateissa, mutta tänä päivänä viestinnän hallitseminen ja taidokas käyttö on tarpeen alalla kuin alalla. Politiikassa onnistunut viestintä on erityisen tärkeää.

Viestintään kuuluu tietysti puhe- ja kirjallinen ilmaisu mutta viestintää on myös vuorovaikutus. Vuorovaikutusosaamista korostetaan useimmissa työpaikkahakemuksissa ja siksi näiden taitojen opettelu ja tavoitteet on otettu myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmassa korostetaan myös viestintätaitoja.

Viestintäosaamista tarvitaan nykyisin yhä enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa. Tämä viestinnän kanava edellyttää omanlaistaan osaamista. Tilannenopeutta, viestin tiivistämistä ja erityisesti tunteen hallintaa. Saman asian, kriittisenkin, kun voi ilmaista monella eri tavalla. Tapa voi olla ratkaisevakin sanoman tavoitteen kannalta.

Jokainen viestintä on teko, joka muuttaa maailmaa. Viestin vaikutus on myös sidoksissa asenteisiimme ja myös sanomaton sana on viestintää. Ihminen siis viestii aina. Siksi viestinnän taitoja kannattaa harjoitella. Viestinnässä on hyvä muistaa kenelle viestitään ja mitä viestinnällä tavoitellaan? Tiedostaminen vaikuttaa myös siihen tapaan, miten viesti julkaistaan.

Varsin usein viestintä joutuu kritiikin kohteeksi. Syitä kritiikille löytyy monesta asiasta. Onko viestitty tarpeeksi ajoissa tai onko viestitty liian suppeasti. Jotkut kokevat myös, että on viestitty ylipäänsä väärin. Kriisiviestintä on taas ihan oma lajinsa. Siinä onnistutaan harvoin hyvin.

Oma kokemukseni viestinnästä on osoittanut, että kannattaa ennakoida. Kannattaa kertoa jo etukäteen, hyvissä ajoin, mitä on tulossa ja samalla on hyvä miettiä jo valmiiksi, mistä aihe voi aiheuttaa kritiikkiä? Ennakoitiin liittyy myös avoimuus, mikä politiikassa voi joskus olla vaikeaa. Tällaisissakin tilanteissa olisi hyvä muistaa kuitenkin viestinnän perusperiaatteet. Mihin viestinnällä pyritään ja mikä on riittävä tieto kertoa eteenpäin?

Hyvin onnistuneita viestintätilanteita harvoin nostetaan esille mutta epäonnistuneet tulevat helposti mieleen. Epäonnistunut viestintä kun johtaa usein väärinymmärryksiin ja ristiriitoihin. Tuoreena esimerkkinä toimii Hämeenlinnan kaupungin viestintä Hämeensaari -hankkeesta. Tässä viestintä epäonnistui ajoituksessa. Tiedon julkistamisen ja kaupungin hallituksen päätöksen teon välille ei jätetty kaupunkilaisille, eikä poliitikoillekaan, sulatteluaikaa. Oliko tehty tiedottamisstrategia suunniteltua vai tahatonta? Haluttiinko päätös tehdä ilman julkista keskustelua, johon ilman muuta myös kriittinen lähestymistapa kuuluu?

Oli miten oli, viestintä epäonnistui. Tiedottamisen ja päätöksen teon väliin olisi pitänyt suunnitella pidempi väli. Viikkokin olisi riittänyt. Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa esiin on tullut useammassakin kommentissa, ettei kommentoija sinällään vastusta suunnitelmaa, mutta tapa miten asia eteni tiedottamisesta päätöksentekoon ärsyttää.

Hämeensaaren kehittäminen, tulevaisuuden tarpeet vastaavaksi Hämeenlinnan vetonaulaksi, on hieno asia. Siksi näin tärkeää hanketta ei kannattaisi pilata sillä, että aiheutetaan mielipahaa ja jopa suututetaan jotkut tahot jo valmiiksi vastustamaan asiaa. Asia pitäisi osata viestiä siten, että jokainen joka viestin kuulee, suhtautuu siihen myönteisesti.

Hämeensaari –hanke on Hämeenlinnalle mahdollisuus. Toivon, että hanketta viedään eteenpäin yhteistyössä kaupungin ja yksityisten toimijoiden kanssa ja että se etenee vastuullisesti ilman ”keulimista” kenenkään suunnalta. Luotan myös kaupungin osaaviin virkamiehiin siinä, että he osaavat arvioida ammattitaidollaan hankkeen riskit ja hyödyt kaupungin kannalta.

Kaikki haluavat Hämeenlinnan parasta, se on varma! Meidän päättäjien rooli on toimia myös vastuullisesti asioissa, joissa on mahdollisuus edistää kaupungin vetovoimaa ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Kaupungin elinvoimaisuuden eräänä mittarina on se, mitä kaupungin keskustassa tapahtuu? Tähän yhteiseen tavoitteeseen me tarvitaan kaikkia. Vastuullinen yhteistyö edistää asioiden etenemistä.

Jos toivoa ei olisi, sydän särkyisi. Thomas Fuller

Hyvistä sanoista saamme voimaa elämään. Hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokeminen on meille jokaiselle äärimmäisen tärkeää. Se tunne, että tietää että välitetään, antaa meille voimaa kestää vaikeitakin tilanteita. Vaikeat tilanteet saavat meidät myös pohtimaan mikä elämässämme on tärkeää. Onko se maine ja mammona vai onko se jotain ihan muuta? Mikä sinulle on oikeasti tärkeää elämässäsi?

Joulun sanoma on rakkauden sanoma. Jouluna kokoonnutaan yhteen kohtaamaan sukulaisia, juhlimaan, jakamaan lahjoja, nauttimaan yhteydestä, hyvästä seurasta ja hyvästä ruuasta. Joulu voi myös ahdistaa. Se voi ahdistaa jos välit läheisiin ei ole kunnossa tai että ei ole läheisiä. Yksinäisyys korostuu erityisesti silloin kun vietetään perhejuhlaa. Myös tunteet ovat herkillä kun vietetään juhlaa, jonka sanoma on rakkauden ja rauhan. Meistä jokainen voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, millainen ilmapiiri on jouluna ja myös arjessa, jokaisena päivänä. Pyrkimällä hyvään ja positiivisuuteen synnytät ympärillesi ilmapiirin, jossa on mukava olla. Meidän on helppo löytää toisistamme virheitä mutta virheiden nostaminen ei muuta sinua eikä myöskään häntä kenestä niitä löydät. Positiivisella kannustuksella ja hyvän näkemisellä muutat maailmaa ja saat valoa myös omaan elämääsi.

Juhlan alussa nähty Lucia -kulkue muistuttaa meitä siitä, että kaikkein pimeimpänäkin hetkenä meillä jokaisella on mahdollisuus valoon. Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, minkä vuoksi päivää vietetään valon juhlana.

Lucia -neidon tehtävä on tuoda iloa, valoa, rakkautta ja rauhaa mutta myös toivoa paremmasta. Tämä lukuvuosi on koulussamme toivon lukuvuosi. Toivon teemalla olemme halunneet korostaa positiivisen ajattelun voimaa ja luottamusta niin itseen kuin myös muihin.

Toivo on yksi ihmisen tunnetila. Sen vastakohta on toivottomuus. Toivottomuutta voimme kokea silloin jos elämässämme vastaan tulee tilanteita, joihin emme kykene voivamme vaikuttaa. Näitä tilanteita voivat olla globaalit haasteet, ilmastonmuutos, sodat, syrjintä, rasismi tai sitten ne voivat olla omassa arjessamme eteen tulevia haasteita, jotka eivät johdu meistä itsestämme.

Maailmassa kaikki ei todellakaan ole hyvin mutta meillä jokaisella on mahdollisuus omilla teoillamme muuttaa maailmaa. Vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa elämme ja auttaa heitä, joiden voimavarat eivät siihen riitä. Näillä pienilläkin hyvillä teoilla voimme vaikuttaa jonkun ihmisen elämään siten, että toivon tähti syttyy ja auttaa häntä itseään selviytymään elämässä eteenpäin.

Jos toivoa ei olisi, sydän särkyisi. (Thomas Fuller)

Tänään minulla on iloa ja kunnia kiittää pitkäaikaista opettajaamme Marjukka Lamminpäätä hänen vaikutuksestaan opettajana täällä Kalvolassa. 

Kiitos Marjukka! Onnea matkaan eläkepäiville.

Toivotan teidät, hyvä juhlayleisö, erittäin lämpimästi tervetulleeksi Iittalan yhtenäiskoulun joulujuhlaan.

Nautitaan esityksistä!

Hyvää joulua kaikille!

Tervetulopuhe Iittalan yhtenäiskoulun joulujuhlassa 21.12.2018

Tärkeissä päätöksissä on hyvä olla mahdollisimman laaja pohja

Kannatin valtuustossa Kirsi Ojansuu-Kauniston muutosesitystä palveluverkkoa koskevien päätösten palauttamisesta valtuuston päätettäväksi. Valtuusto on oppikirjoissakin määritelty kunnan ylimmäksi päätöksenteon elimeksi ja se rooli sillä pitää ollakin. Oman valtuustokauteni alussa hämmästyin ja hämmennyin kun huomasin, että Hämeenlinnassa oli edellinen valtuusto valmistellut hallintosäännön, jolla oli siirretty valtuustolta päätösvaltaa pois kaupunginhallitukselle. Eräs toimittajakin kiinnitti asiaan huomiota ja totesi otsikossaan vajaa vuosi sitten, että ”onko valtuustolta pöllitty valta pois?” Siltä se on hieman tuntunut. Varsin moniin asioihin ei enää valtuustokeskustelulla ole ollut vaikutusta. Minusta valtuuston kokouksessa täytyisi olla todellisia, aitoja, päätöksiin tähtääviä keskusteluita, ei vain kaupunginhallituksen päätösten toteamista. 

Sivistys- ja hyvinvointitoimiala on tulevaisuudessa kaupungin suurin ja merkittävin toimiala. Se on myös toimiala, jotka koskettaa suurinta osaa kaupunkilaisista ja kiinnostaa kaupunkilaisia sekä herättää paljon intohimoja. Siksi näistä asioista päätettäessä on hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä. Onhan päämääränä tehdä resurssiviisain ja tulevaisuuden kannalta kestävin ratkaisu. 

Puolueeni ja myös omat arvoni, solidaarisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, ovat demokraattisen päätöksenteon arvoja. Siksi oikeudentajuni sanoo, että myös pienemmillä ryhmillä on oikeus olla mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Palveluverkkopäätökset ovat niitä päätöksiä, joissa valtuutettuja ei voi ohittaa.

Muutosesitys palveluverkkoa koskevan päätöksenteon palauttamisesta valtuustolle hyväksyttiin äänestyksessä. Oma demariryhmämme oli yksimielisesti Kirsi Ojansuu-Kauniston muutosesityksen takana. Hyvät esitykset saavat kannatusta yli puoluerajojen. Näin demokratia toimii parhaimmillaan.

Politikointia vai kestäviä yhteisiä päätöksiä?

Politiikka on taistelua vallasta mutta sopiiko se kuntapolitiikkaan? Eikö kuntapolitiikan tavoitteena ole etsiä kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja yhdessä? Järkeviä, resurssiviisaita ja tulevaisuuden kannalta kestäviä?
Politiikan valtataistelussa on kyse arvovalinnoista ja joskus poliitikolla hämärtyy ajatus siitä, miksi hän on kyseessä poliittisessa luottamustehtävässä? Onko hän tehtävässä siksi, että hän haluaa vaikuttaa ja hoitaa yhteisiä asioita. Olla ns. yhteiskunnallisessa palvelutehtävässä vai onko motiivina oman edun tavoittelu? Kuntien ja kaupunkien luottamustehtävässä kyseessä on nimenomaan palvelutehtävä. Poliittiset tavoitteet ja päämäärät pitäisi olla tästä luottamustehtävästä varsin kaukana.
Kunnallisen luottamustehtävän tavoite on edistää yhdessä eri asiantuntijoiden, virkamiesten ja muiden poliittisten ryhmien kanssa yhteistä päämäärää, kaupunkilaisten arjen sujuvuutta ja hyvinvointia sekä asumisen ja elämisen mukavuutta.
Paras päätös mitä kuntapolitiikassa johtuu tekemään ei aina välttämättä ole se paras ja sopivin oman arvomaailman kanssa. Kompromissit ovat joskus välttämättömiä kokonaiskuvan ja yhteisen hyvän kannalta.
Yhteistyön merkitys on onnistuneen loppuratkaisun kannalta kuitenkin kaikkein tärkein.

Kevatjuhlapuhe Iittalan yhtenäiskoulun kevätjuhlassa 2.6.2018

2.6.2018

Hyvät Iittalan yhtenäiskoulun oppilaat, oppilaiden läheiset, henkilökunta ja erityisesti te rakkaat ysit

Yhdeksänvuotinen peruskoulunne on nyt taputeltu. Juhlalounaalla kuulimme hienoja opettajien teille kokoamia muistoja koulutienne varrelta. Kouluvuosiinne on mahtunut paljon hauskoja sattumuksia ja iloa onnistumisista. Osa teistä aloitti peruskoulun täällä, osa Taljalan koulussa. Toisella luokalla te kaikki olitte jo Iittalan yhtenäiskoulun oppilaita. Teissä jos joissain näkyy yhtenäiskoulun henki ja vaikutus. Muistan kun aloititte seiskaluokan, niin se ei ollut teille kynnys tai muutos muuttaa välituntitoimintaa. Iloisesti leikitte pihalla vinkkiä ja yhtä pomppua ja uskalsitte olla samoja lapsia kuin mitä olitte olleet siihen asti.  Sama rohkeus ja aktiivisuus on näkynyt myös myöhempinä yläkouluvuosina. 

Kasilla teitte upean V -päiväaloiteen ministadionista ja stadion on alkanut rakentua pihalle ja on jo melkein valmis. Loppuhuipennuksena aloititte tänä lukuvuonna vielä ysien uuden perinteen, ysitanssit. Hienoa! Liikunnallisuus, aktiivisuus, ilo ja rohkeus ovat niitä adjektiivejä, mitä teidän ikäluokasta tulee minulle ensimmäisenä mieleen. Muistakaa olla aktiivisia ja rohkeita myös jatkossa, sillä onnistuminen ja aktiivisuus tekee ihmisestä onnellisen ja onnellinen ihminen tekee paljon työtä, kuten eräs opettajamme joskus minulle tunnusti!

Nuoruus on ihmisen elämässä mielenkiintoinen ajanjakso. Toisaalta eletään epävarmuudessa ja ollaan hämmentyneitä kehossa tapahtuvista muutoksista ja toisaalta usko omiin voimiin ja osaamiseen on rajaton. Tasapaino näiden kahden välillä on veteen piirretty viiva. Samassa tilanteessa kun voi olla toisena päivänä ihan päinvastainen tuntemus ja se on ihan ok. Näin saakin olla.

Pitääkö sitten sokeasti luottaa itseensä vai onko siinä mitään järkeä, että kuuntelisi joskus jotain kokeneempaa kanssakulkijaa? Joskus kannattaa kuunnella mutta se ei tarkoita etteikö olisi lupa uskoa vahvasti myös omaan intuitiiviseen ajatukseen siitä, mikä itselle olisi parasta. Aika skitsoa vai mitä? 

Hesarissa oli tällä viikolla juttu siitä, mitä kuuluisat suomalaiset sanoisivat nyt nuorelle itselleen tällä elämänkokemuksella mitä sinulla nyt on?

Presidentti Tarja Halonen halusi sanoa, että maailma ei ole vain minä vaan maailma on me. Vähemmän itsekkyyttä enemmän toisen asemaan asettumista, tulee lopulta kaikkien voitoksi. Hänen mielestään tarvitaan myös sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Jokaisessa on voimaa ja potentiaalia, mutta lisäksi tarvitaan sitkeyttä työn tekemiseen. 

Pitää uskaltaa elää hetkessä ja nauttia elämästä, mutta on osattava myös katsoa kauemmas. Tasapaino löytyy rohkeuden ja vastuun välistä. On myös muistettava kunnioittaa toista ihmistä. Olen hänen kanssaan täysin samoilla linjoilla. 

Toisen ihmisen kunnioitus näkyy monissa tilanteissa mutta myös siinä, että antaa toiselle aikaa ja huomiota. Kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana ja hyväksytään se ettei kaikkien tarvitse aina olla samaa mieltä. 

Näin sisällissodan 100 -vuotismuistovuonna tämä asia on erityisen ajankohtainen. Ei tarvitse olla samaa mieltä asioista mutta toisen milelipidettä voi tutkia ja se voi laajentaa sinun omaa näkökulmaasi. Erillaiset ajatukset ovat rikkautta. 

Suomi on erillainen valtio kuin 100 vuotta sitten. Olemme kulkeneet huiman matkan hyvinvointivaltioksi, jossa kaikista pyritään pitämään huolta. Ja se on hyvä ajatus, sillä valtio on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. 100 vuotta sitten erimielisyyttä ei osattu ratkaista sovussa vaan tuloksena oli verinen sisällissota, joka repi kansan kahtia ja josta toipumiseen on mennyt vuosikymmeniä. Nyt 100 vuoden jälkeen tapahtumia pystytään tarkastelemaan vähemmällä tunnelatauksella. 

Paleface kiteyttää sovinnon ajatuksen ja molempien osapuolten, punaisten ja valkoisten, näkökulman lauluunsa sisällisodasta. ” Ne oli synkkii aikoi, mieltä painoi. Se vuosiks unholaan painettiin. Nyt tarvitaan rauhanlietsojaa me ei tarvita riidankylväjää!”

Juuri näin! Me emme tarvitse riidankylväjiä ja siksi meillä täällä koulussakin on ollut tavoitteena toimia sovussa, yhdessä jo pidemmän aikaa. Se, että opitaan ratkaisemaan ristiriitoja ratkaisukeskeisesti ja se, että opitaan myös estämään riitoja. 

Yksi tämän lukuvuoden päätavoitteistamme on ollut olla kouluyhteisö, missä arvostetaan toinen toistamme ja missä viihdytään.  Korostimme tavoitteissamme aktiivista ja arvostavaa omaa työtä koskevaa työotetta sekä yhteistyötä. Kaveria autetaan haasteiden tullessa vastaan ja yhdessä iloitaan omista ja toisten onnistumisista.  

Myönteisyydellä ja positiivisuudella vaikutetaan myös työ- ja opiskeluilmapiiriin. Aktiiviseen ja positiiviseen kouluun on mukava tulla ja motivaatio oppimiseen on korkealla. Opettajien ja oppilaiden koulutukset, verso ja restoratiivinen koulu, ovat tukeneet tavoitteeseen pääsyä mutta myös konkreettiset lukuvuoden aikana alkaneet yhteistyökuviot ovat osaltaan olleet tekemässä koulustamme mukavampaa. 

Luokkien välinen kummiyhteistyö on tärkeä tekijä yhteisöllisen koulun rakentamisessa. Samoin yhteistyö kouluvanhempien kanssa on meilleensiarvoisen tärkeää. Tänä talvena alkoi koulussamme myös koulumummu- ja-vaaritoiminta, mistä olemme erityisen kiitollisia. Saahan oppilaamme taas lisää mahdollisuuksia tulla nähdyksi ja kuulluksi. 

Lukuvuoden merkittävä satsaus oli syyslukukauden Koko kylä juhlii 100 vuotiasta Suomea -juhla. Panostimme Suomen 100 -vuotisjuhlaan paljon mutta panostus kannatti. Tässä mukana oli monia koulun ulkopuolisia tahoja. Kiitän kaikkia mukana olleita vielä tässäkin yhteydessä. 

Jos syyslukukausi huipentui Suomi 100 -juhlaan, niin kevätlukukauden huipentuma on taas Naivistit Iittalassa 30 –vuotisjuhlinta, taiteilija Inka Yli-Härsilän ja kuvataideopettaja Ursula Finnin suunnitteleman yhteisötaideteoksen muodossa koulun pihalla. Juhlavieraat -teos on alkanut saada muotoaan oppilaiden tuotoksena ja kesän aikana teos valmistuu Naivistien näyttelyvieraiden työn tuloksena. 

Yhteistyö kantaa ja mahdollistaa huikeita kokemuksia ja elämyksiä. Viimeisimpänä näemme täällä juhlasalissa Iittalan omakotiyhdistyksen ja koulun yhteisen ponnistuksen, kyläpyörät. Nämä neljä uniikkia kaunotarta, Kimalle, Poweri, Vaahtis ja Maakiituri ovat syntyneet seiskojen, kasien ja ysien tuunauksen tuotteina ja jokaiselle pyörälle on 3.a luokan oppilaat kehittäneet oman elämäntarinan, joka on luettavissa Iittalan omakotiyhdistyksen facebooksivulla. Pyörät ovat osa Iittalan naivistisen aseman palveluja ja niillä pääsee turistit nopeasti ihailemaan kaunista kylämiljöötämme. Pidetään koko kylä pyöristä oikein hyvää huolta!

Kaikilla näillä toimilla on haluttu tukea koulua kasvuyhteisönä ja lisätä yhteisöllisyyttä sekä positiivista ja aktiivista me -henkeä. Määrätietoisella ja systemaattisella toiminnalla kunnioittavan kohtaamisen edistämiseksi on ollut vaikutuksia myös koulurauhan lisääntymiseen. Työ jatkuu tulevaisuudessa, sillä mikään hyvä ei säily jos sitä ei vaalita. 

Vaalikaamme hyviä asioita sillä hyvä voittaa aina. Kiitos kaikille tästä lukuvuodesta ja yhteistyöstä!

Hyvät ysit, toivon teille jääneen positiivisia ja hyviä muistoja Iittalan yhtenäiskoulusta. Olette nyt valmiita matkaan maailmalle. Onnea ja menestystä!

Hyvää kesää meille kaikille!

Anne Laatikainen

rehtori