Iskeekö virus P-toripäätökseen?

”Hämeenlinnan kaupungin tavoitteena on elävä, elinvoimainen, kasvava ja viihtyisä keskusta, jonne on helppo tulla ja joka palvelee laajemmin koko seutukuntaa.” Lainaus on kaupungin strategiasta ja siihen on helppo yhtyä. Kukapa ei haluaisi, että kaupunki ei olisi vetovoimainen ja kehittyvä sekä tulevaisuudessakin paikka, missä on hyvä elää ja asua? Nyt tehdyt päätökset tulevat näkyviksi vasta aikojen päästä ja siksi päättäjien pitää tiedostaa päätösten seuraukset, seurata tarkasti aikaa ja tapahtumia sekä kuunnella herkällä korvalla niin asiantuntijoita kuin myös kaupunkilaisia. 

Kaupungin keskusta on kuin sydän, jonka tehtävä on sykkiä elämää. Kun syke heikkenee, tarvitaan tahdistinta. Jos tahdistinkaan ei auta, täytyy aloittaa elvytys eli keksiä vieläkin enemmän keinoja sille, miten keskusta saadaan eloon. 

Keskustavisiossa 2035 on hienoilla kuvilla havainnollistettu, miltä kaupunki voisi tulevaisuudessa näyttää, kun keskustan rakennushankkeet ovat valmiit ja pysäköinti on ratkaistu. Visiossa kadut ovat vapautuneet jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Tori on todella herännyt aivan uuteen sykkeeseen. ”Pallolaajennuksessa” torin ilme on muuttunut. Siellä on paviljonki, joka on täynnä vilinää ja suosittu luistinrata on sijoitettu torin länsi päähän. 

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että päätös keskitetystä pysäköinnistä tai sen vaihtoehdosta pitää saada päätettyä, jotta keskustan kehittämishankkeet voivat edetä. Mikä sitten estää minua päättäjänä päättämästä ”ohitusleikkauksen” käynnistämistä juuri nyt? Vastaus on yksiselitteinen. ”Leikkauspäätös” tässä tilanteessa, missä koko maa on julistettu poikkeustilaan, eikä tilanteen seurauksia vielä tiedetä, on ajankohdallisesti väärä. Kuntatalous on ajautumassa massiiviseen kriisiin koronaepidemian vuoksi ja siksi tällaisessa tilanteessa viisautta olisi olla päättämättä asiasta, jolla voi olla riskiä lisäävä vaikutus kaupungin taloudelle.

Myöskään kuntalaiskyselyn tuloksia ei sovi vähätellä. Se toi hyvin esiin siihen vastanneiden kaupunkilaisten tahtotilan. P-tori tyrmättiin mutta keskustaa toivotaan silti kehitettävän ja tämäkin on päättäjien syytä huomioida.

Kaupungilla on tärkeä rooli elinvoimahankkeiden edistäjänä kaikkina aikoina, myös haasteellisina. Tuleen ei saa ns. jäädä makaamaan mutta mielipiteitä voimakkaasti jakavan päätöksen aika ei todellakaan ole nyt. 

Haasteellisissa tilanteissa johtajuus punnitaan

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa valtion ja kansalaisten turvallisuuden nimissä käyttöön on otettu valmiuslaki. Valmiuslain käyttäminen ei ole mikään pikku juttu, sillä sen vaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittävät jokaisella yhteiskunnan toiminnan osa-alueella ja siten myös tavallisen ihmisen arjessa. 

Vaikka painostus hallitusta kohtaan asian pikaisen päättämisen suhteen oli kova, niin pääministeri Marin ja kuin myös koko hallitus selvisivät tyylikkäästi painostavasta tilanteesta ja päättivät lain käyttöönoton kuunnellen asiantuntijoita ja antaen näin yhteiskunnan toimijoille pienen varoajan valmistautua tilanteeseen. 

Nyt kun laki on otettu käyttöön, jokaisen kansalaisen on ymmärrettävä noudattaa lain myötä mukana tulleita suosituksia liikkumisesta ja kokoontumisesta. Suositus ei vielä rajaa yksilön vapautta päättää omista liikkumisistaan,mutta jos tätä ei ymmärretä noudattaa, on siirryttävä pakkoon, jossa rangaistuksen nojalla yksilön vapautta rajoitetaan. Tällaisiin toimiin on jouduttu jo siirtymään joissakin Euroopan valtioissa. Ollaan me suomalaiset fiksumpia. Ihan oman etumme takia. 

Huoli valmiuslain mukanaan tuomista seurauksista yhteiskunnassa on suuri. Keskustelu yrittäjien, kulttuurielämän toimijoiden ja ihan tavallisen kansalaisen selviytymisestä käy kuumana. Hallitukselta vaaditaan pikaisia vastauksia ja toimenpide-ehdotuksia, miten tilanteesta selvitään. Jokaisen kannattaa luottaa siihen, että tilanne on hallituksella tiedossa ja niin siellä kuin myös muissa yhteiskunnan verkostoissa, mietitään ratkaisuja akuuttien tilanteiden hoitamiseen kuin myös kriisin jälkiselvittelyyn. 

On hyvä myös muistaa, että tämä haastava tilanne koskettaa meitä kaikkia. Nyt tarvitaan yhteishenkeä. Yhteistä toimintaasamaan suuntaan ja työrauhaa eri toimijoille, niin valtakunnan ylimmän poliittisen johdon suuntaan kuin myös virkamiehilletäällä meidän omassa kotikaupungissa. Vältetään turhaa ”besserwisserismiä” ja arvostelua. Sitä tässä vähiten kaivataan.

Hallitus on jo nyt osoittanut harkittua, vakaata ja päättäväistä toimintaa. Juuri sellaista, mitä poikkeustila vaatii. Mikä arvosteluryöppy olisikaan syntynyt, jos hallitus olisi päätä pahkaa määrännyt Suomen poikkeustilaan?Aina voi spekuloida olisiko ollut parempi vaihtoehto saattaa riskiryhmät karanteeniin ja pitää muuten yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Ainakin talouden kannalta kyllä. Päätöksiä pitää kuitenkin tehdä ja nyt tehtiin näin ja tällä mennään eteenpäin. Sairastuneiden määrän piikki on vasta edessäpäin eli toivotaan, että siitäkin selvitään mahdollisimman pienin henkilömenetyksin.

Nyt eletään poikkeuksellista aikaa ja nyt tarvitaan samaa asennetta kuin edellisen kerran vastaavassa kriittisessä tilanteessa, milloin olemme valmiuslakia tarvinneet. Se asenne tunnetaan nimellä talvisodan henki ja siihen meidän pitää nyt pyrkiä.