maanantai 25. maaliskuuta 2019

Hyvä-paha ”digi”


Pääsin osallistumaan, rehtoriedustajana, ITK -päivien OAJ:n paneeliin  digitalisaation vaikutuksesta koulun toimintaan, opettajan ja rehtorin työhön sekä oppilaan oppimiseen. OAJ teki  kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa peruskoulun ja lukion opettajien ja rehtoreiden käyttämiä digityövälineitä, niiden kattavuutta, toimivuutta, hyötyjä ja haittoja. ITK - päivillä esiteltiin kyselyn tulokset ja pohdittiin paneelissa lisää aihetta.

Millaisia ajatuksia digitalisaatio herättää minussa? 

Digitalisaatio on osa elämäämme ja se näkyy vahvana tavoitteena myös uudessa opetussuunnitelmassa. Digitalisaation hyödyntäminen on lisääntynyt huimasti koulujen arjessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaatiota ei voi enää sivuuttaa eikä ohittaa missään tilanteessa. Eikä tarvitsekaan koska koulun jos minkä tulee olla mukana yhteiskunnan kehityksessä ja koulun tulee myös pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan ja miten se oikeasti voi palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Digitalisaatio edellyttää meiltä niin sen käyttämiseen tarvittavia taitoja mutta myös sen mukanaan tuomia välillisiä osaamistaitoja kuten esimerkiksi viestintätaitoja.

Digitalisaatiokehitys on tapahtunut aikuisikäni aikana. Työvälineet ovat muuttuneet digitaalisiksi ja myös työn tekemisen alueet ovat laajentuneet verkkoon. Muutoksen vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja siinä mukana pysyminen vaatii paljon. Oma suhtautumiseni digitalisaatioon on positiivinen. Otan vastaan tarjotun uuden välineen ja yritän opetella käyttämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgi ei voi kieltäytyä uusista leikkausmenetelmistä ja välineistä. Ei sitä voi tehdä myöskään opettaja eikä rehtori. Yritän kuitenkin huolehtia itsestäni etten tukehdu ”digiin”. Työtapoja ja tiedonhankkimistapoja pitää vaihdella ja käyttää myös muita välineitä. Niitä perinteisiäkin.

Aamun lehdet luen edelleen manuaalisina vaikka minulle tulee digilehdetkin. Aamun sanomat ja aamukahvi kuuluvat oleellisesti yhteen ja niillä on suuri merkitys päivittäisenä rutiinina henkiselle hyvinvoinnilleni. Rentoudun ja nautin kiireettömistä aamuhetkistä lehden parissa. 

Suhtautuminen digitalisaatioon ei saa olla mustavalkoinen. Digitalisaatiosa on mahdollisuudet mutta myös vaaransa. Kohtuullisuus on avainsana tässäkin asiassa. Digitalisaatiota tulee hyödyntää sopivasti elämässä, vapaalla ja työssä, sekä käyttää tarkoituksenmukaisesti niissä asioissa, joissa siitä on oikeasti hyötyä. Vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa tarvitsevat niin aikuiset kuin lapset.

 On tilanteita joissa kohtaaminen on järkevää digimaailman avulla mutta jos kohtaamiset jäävät vain tämän kanavan varaan, on lopputulos huono. Me tarvitsemme edelleen aitoja kohtaamisia koska vuorovaikutuksessa ja kohdatessa ”face to face” rakentuu myös uusia merkityksiä ja löytyy uusia ideoita ja polkuja. 

Viisaus löytyy maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta. Opettaja on avainasemassa siinä, miten koulussa edistetään digitaitojen oppimista ja hallitaan niitä. Rehtorin rooli taas on mahdollistaa opettajien työ. Rehtori huolehtii, että opettajilla on käytössään tarvittavat välineet ja heidän osaamisensa on riitävällä tasolla.  Rehtorin tulee myös kannustaa opettajia kokeilemaan ja toimimaan uudella tavalla sekä lempeästi kontrolloida, että kaikki todellakin toimivat ohjeistuksen mukaan.

Ylhäältä tulevat normit ja määräykset tietyn keinotekoisen kaavan mukaisesta digitalisaation osuudesta opetuksessa ei ole mielestäni järkevää. Myönteisyys ja innostuminen tuovat tässäkin asiassa parhaan lopputuloksen. Digijunan ei voi antaa hurauttaa aseman ohi pysähtymättä. Sen kyytiin on meidän jokaisen hypättävä ja otettava haltuun sopivasti uusia tapoja tehdä työtä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hämeenlinna on ihmisen paikka

  Viime viikkoina olemme lukeneet useampia mielipidekirjoituksia Hämeenlinnan keskustan kehittämisen jämähtäneestä tilasta. Viimeisimpänä ...