Hyvä-paha ”digi”

Pääsin osallistumaan, rehtoriedustajana, ITK -päivien OAJ:n paneeliin  digitalisaation vaikutuksesta koulun toimintaan, opettajan ja rehtorin työhön sekä oppilaan oppimiseen. OAJ teki  kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa peruskoulun ja lukion opettajien ja rehtoreiden käyttämiä digityövälineitä, niiden kattavuutta, toimivuutta, hyötyjä ja haittoja. ITK - päivillä esiteltiin kyselyn tulokset ja pohdittiin paneelissa lisää aihetta.

Millaisia ajatuksia digitalisaatio herättää minussa? 

Digitalisaatio on osa elämäämme ja se näkyy vahvana tavoitteena myös uudessa opetussuunnitelmassa. Digitalisaation hyödyntäminen on lisääntynyt huimasti koulujen arjessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaatiota ei voi enää sivuuttaa eikä ohittaa missään tilanteessa. Eikä tarvitsekaan koska koulun jos minkä tulee olla mukana yhteiskunnan kehityksessä ja koulun tulee myös pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan ja miten se oikeasti voi palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Digitalisaatio edellyttää meiltä niin sen käyttämiseen tarvittavia taitoja mutta myös sen mukanaan tuomia välillisiä osaamistaitoja kuten esimerkiksi viestintätaitoja.

Digitalisaatiokehitys on tapahtunut aikuisikäni aikana. Työvälineet ovat muuttuneet digitaalisiksi ja myös työn tekemisen alueet ovat laajentuneet verkkoon. Muutoksen vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja siinä mukana pysyminen vaatii paljon. Oma suhtautumiseni digitalisaatioon on positiivinen. Otan vastaan tarjotun uuden välineen ja yritän opetella käyttämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgi ei voi kieltäytyä uusista leikkausmenetelmistä ja välineistä. Ei sitä voi tehdä myöskään opettaja eikä rehtori. Yritän kuitenkin huolehtia itsestäni etten tukehdu ”digiin”. Työtapoja ja tiedonhankkimistapoja pitää vaihdella ja käyttää myös muita välineitä. Niitä perinteisiäkin.

Aamun lehdet luen edelleen manuaalisina vaikka minulle tulee digilehdetkin. Aamun sanomat ja aamukahvi kuuluvat oleellisesti yhteen ja niillä on suuri merkitys päivittäisenä rutiinina henkiselle hyvinvoinnilleni. Rentoudun ja nautin kiireettömistä aamuhetkistä lehden parissa. 

Suhtautuminen digitalisaatioon ei saa olla mustavalkoinen. Digitalisaatiosa on mahdollisuudet mutta myös vaaransa. Kohtuullisuus on avainsana tässäkin asiassa. Digitalisaatiota tulee hyödyntää sopivasti elämässä, vapaalla ja työssä, sekä käyttää tarkoituksenmukaisesti niissä asioissa, joissa siitä on oikeasti hyötyä. Vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa tarvitsevat niin aikuiset kuin lapset.

 On tilanteita joissa kohtaaminen on järkevää digimaailman avulla mutta jos kohtaamiset jäävät vain tämän kanavan varaan, on lopputulos huono. Me tarvitsemme edelleen aitoja kohtaamisia koska vuorovaikutuksessa ja kohdatessa ”face to face” rakentuu myös uusia merkityksiä ja löytyy uusia ideoita ja polkuja. 

Viisaus löytyy maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta. Opettaja on avainasemassa siinä, miten koulussa edistetään digitaitojen oppimista ja hallitaan niitä. Rehtorin rooli taas on mahdollistaa opettajien työ. Rehtori huolehtii, että opettajilla on käytössään tarvittavat välineet ja heidän osaamisensa on riitävällä tasolla.  Rehtorin tulee myös kannustaa opettajia kokeilemaan ja toimimaan uudella tavalla sekä lempeästi kontrolloida, että kaikki todellakin toimivat ohjeistuksen mukaan.

Ylhäältä tulevat normit ja määräykset tietyn keinotekoisen kaavan mukaisesta digitalisaation osuudesta opetuksessa ei ole mielestäni järkevää. Myönteisyys ja innostuminen tuovat tässäkin asiassa parhaan lopputuloksen. Digijunan ei voi antaa hurauttaa aseman ohi pysähtymättä. Sen kyytiin on meidän jokaisen hypättävä ja otettava haltuun sopivasti uusia tapoja tehdä työtä.

Hyvä päätös perustuu tietoon. Platon

Aloittaessani kaksi vuotta sitten valtuutettuna, käsitykseni valtuuston päätösten tekemisestä oli, että kaikki valtuutetut pohjaavat päätöksensä tietoon ja että yhdessä sopimalla ja dialogissa, löytyy se parhain, sopivin ja tosiasioihin pohjautuva päätös. Kokemukseni politiikasta tekijänä oli ohut ja käsitykseni yhteisten asioiden hoitamisesta sinisilmäinen. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että politiikka on ihan eri pelikenttä kuin ne ”kentät” missä olen tottunut aikaisemmin pelaamaan. Poliittisessa päätöksenteossa haetaan vaihtoehtoja ja tehdään politiikkaa. Vaalien alla se korostuu erityisesti ryhmien välillä ja myös oman ryhmän sisällä. 

Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä  ja voin todeta, että aika nopeasti ”pelisilmäni”  on kehittynyt ja pelin säännöt alkavat olla jo tutut. Politiikassa on käytössä myös ihan oma pelikirja, joka on hieman erilainen kuin muilla elämän alueilla. Ja hyvä niin. Politiikka on politiikkaa.

Tänä vuonna sain kunnian myös alkaa johtamaan valtuustoryhmää. Tehtävä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Vaikka olenkin ammattijohtaja niin haasteensa valtuustoryhmän johtamiseen tekee ryhmän kokoontumisen haasteet.  Yhteisen ajan löytyminen keskustelulle ja linjan muodostamiselle on vaikeaa mutta ei mahdotonta.että toimintatapaan alkaa löytää uomansa. Viimeisissä kokouksissa on ollut hienoa dialogia ja aktiivista kannanottoa. Tämä ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Mielipiteitä pitää tuoda reilusti julki. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siihen mahtuu monta väriä.

Omat luottamustehtäväni valtuustoryhmän puheenjohtajuuden lisäksi ovat olleet hallitusjäsenyys kaupunkirakennelautakunnassa ja Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa. Tavastiassa sainkin olla keskiössä kun keskustelu lukioratkaisusta kävi kuumana. Kaupunkirakennelautakunnassa taas ollaan pian kiinnostavien elinvoimahankkeiden ja parkkiratkaisujen äärellä. P-torihankkeen kustannusten selvittelyä päätettiin jatkaa ja uutena asiana päätöksentekoon on tulossa Hämeensaaren tulevaisuuden rakennusratkaisut.

Kaupunki on niin elinvoimainen kuin sen keskusta! 

Näin ajattelen itsekin. Hämeenlinnan on uskallettava tehdä uusia tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Keskusta sellaisena kuin se nyt on, on kauhistus. Jotain pitää tehdä ja jos jotain pitää tehdä, asioita pitää suunnitella ja valmistella. Valittamalla ja vastustamalla hidastetaan hankkeiden etenemistä ja mitään ei tapahdu vuosikymmeniin. Siihen Hämeenlinnalla ei ole varaa. 

Kannatan  Hämeensaareen suunnitteilla olevaa monitoimiareenaa ja sen ympärille tulevaa asuinrakentamista. Kun keskusta- alueelle suunnitellaan sellaista asuinrakentamista kuin nyt ykköskorttelin, kakkoskorttelin ja Hämeensaaren suunnitelmissa on, täytyy samalla ratkaista myös keskustan pysäköinti. Vuosien selvitystyön tuloksena tällä hetkellä paras paikka parkkipaikoille on löytynyt torin alta. Asia tulee kustannusarvioineen syksyllä valtuuston päätettäväksi. Keskustelua aiheesta pitää olla ennen sitä, jotta teemme valtuustossa parhaan ja kestävimmän päätöksen. 

Kaupunkirakennelautakunnassa olemme ottaneet kantaa myös pyöräilyn edistämiseksi. Hämeenlinnan keskusta ei ole pyöräilijälle mikään helpoin reitti. Pyöräilyn edistäminen on ilmastoteko ja myös teko kansanterveyden edistämiseksi. Monet kaupungit ovat jo tämän huomanneet ja myös Hämeenlinna pyrkii parantamaan pyörätieverkostoaan samalla kun rakennetaan ja kehitetään kaupunkikeskustaa. 

Jotkut perustelevat P-torin ja Hämeensaaren rakentamisen vastustamista sillä, että verorahat pitäisi nyt keskittää lasten, nuorten ja vanhusten palvelujen parantamiseen. Kyllä! Nämä ensin mutta se ei saa tarkoittaa, että jäätyisimme elinvoimahankkeiden eteenpäin viemisen suhteen. Elinvoimahankkeissa on mukana aina myös paljon yksityistä rahaa ja investoinnit tuovat työtä ja verotuloja, joita tarvitsemme myös julkisten investointien toteuttamiseen. 

Kahden vuoden aikana oma ajatukseni yhteisten asioiden hoitamisesta ei ole muuttunut miksikään. Olen lähtenyt mukaan antamaan oman panokseni, osaamiseni, näkemykseni, kokemukseni ja vapaa-aikani, yhteiskunnallisten ja kaupungin asioiden edistämiseen. Periaatteeni on uskoa tulevaisuuteen optimismilla ja asenteella, että tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Kriittisesti asioihin voi ja pitääkin välillä suhtautua mutta lähtökohtaisesti kaikkea ei tarvitsisi aina vastustaa ja kaikesta ei pitäisi etsiä virheitä. Hämeenlinnan tulevaisuus on meidän käsissä. Meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuuden tarpeista  mutta se ei ole peruste sille ettei mitään saisi muuttaa. Muutos on mahdollisuus ja sille kannattaa antaa mahdollisuus. 

Taitavalla viestinnällä välttää monet karikot

Oletko ollut vuorovaikutustilanteessa, jossa huomaat tilanteen karkaavan käsistäsi ja eskaloituvan, etkä ymmärrä enää mitä tapahtuu ja miksi? Tuttua meille kaikille ja varsinkin sarjakuvissa tilanne kuvataan usein miehen ja naisen välisenä vuorovaikutusongelmana.  En allekirjoita itse sitä, että miehet olisivat Marsista ja naiset Venuksesta. Sukupuoli ei määrittele sitä, miten ymmärrämme toinen toistamme vaan enemmän vaikuttavat oma arvomaailmamme, kokemuksemme ja odotuksemme.

Viestintätilanteissa ymmärrämme asiat omalla tavallamme. Viestintään sisältyy myös usein ennakoimattomuus. Meillä jokaisella on lukemattomia eri mahdollisuuksia ymmärtää ja vastaanottaa viesti. Miten viestin ymmärrämme voi olla päivästä riippuvainen ja lisäksi viestin vastaanottoon vaikuttaa asenteemme. Fiksukin viesti väärältä henkilöltä vääränä päivänä ei saa kannatusta. Otollisemmassa tilanteessa sama asia voi tuntua huippuhyvältä ja toisena hetkenä se saa aikaan voimakkaan vastustuksen.

Viestintäosaaminen on yhä useammassa työtehtävässä osa vaadittavaa ammattitaitoa. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja ja kyettävä myös ymmärtämään viestinnän merkitys onnistuneen työtuloksen kannalta. Kautta aikojen viestinnän merkitystä on korostettu sellaisissa ammattitehtävissä kuin papin ja opettajan ammateissa, mutta tänä päivänä viestinnän hallitseminen ja taidokas käyttö on tarpeen alalla kuin alalla. Politiikassa onnistunut viestintä on erityisen tärkeää.

Viestintään kuuluu tietysti puhe- ja kirjallinen ilmaisu mutta viestintää on myös vuorovaikutus. Vuorovaikutusosaamista korostetaan useimmissa työpaikkahakemuksissa ja siksi näiden taitojen opettelu ja tavoitteet on otettu myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmassa korostetaan myös viestintätaitoja.

Viestintäosaamista tarvitaan nykyisin yhä enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa. Tämä viestinnän kanava edellyttää omanlaistaan osaamista. Tilannenopeutta, viestin tiivistämistä ja erityisesti tunteen hallintaa. Saman asian, kriittisenkin, kun voi ilmaista monella eri tavalla. Tapa voi olla ratkaisevakin sanoman tavoitteen kannalta.

Jokainen viestintä on teko, joka muuttaa maailmaa. Viestin vaikutus on myös sidoksissa asenteisiimme ja myös sanomaton sana on viestintää. Ihminen siis viestii aina. Siksi viestinnän taitoja kannattaa harjoitella. Viestinnässä on hyvä muistaa kenelle viestitään ja mitä viestinnällä tavoitellaan? Tiedostaminen vaikuttaa myös siihen tapaan, miten viesti julkaistaan.

Varsin usein viestintä joutuu kritiikin kohteeksi. Syitä kritiikille löytyy monesta asiasta. Onko viestitty tarpeeksi ajoissa tai onko viestitty liian suppeasti. Jotkut kokevat myös, että on viestitty ylipäänsä väärin. Kriisiviestintä on taas ihan oma lajinsa. Siinä onnistutaan harvoin hyvin.

Oma kokemukseni viestinnästä on osoittanut, että kannattaa ennakoida. Kannattaa kertoa jo etukäteen, hyvissä ajoin, mitä on tulossa ja samalla on hyvä miettiä jo valmiiksi, mistä aihe voi aiheuttaa kritiikkiä? Ennakoitiin liittyy myös avoimuus, mikä politiikassa voi joskus olla vaikeaa. Tällaisissakin tilanteissa olisi hyvä muistaa kuitenkin viestinnän perusperiaatteet. Mihin viestinnällä pyritään ja mikä on riittävä tieto kertoa eteenpäin?

Hyvin onnistuneita viestintätilanteita harvoin nostetaan esille mutta epäonnistuneet tulevat helposti mieleen. Epäonnistunut viestintä kun johtaa usein väärinymmärryksiin ja ristiriitoihin. Tuoreena esimerkkinä toimii Hämeenlinnan kaupungin viestintä Hämeensaari -hankkeesta. Tässä viestintä epäonnistui ajoituksessa. Tiedon julkistamisen ja kaupungin hallituksen päätöksen teon välille ei jätetty kaupunkilaisille, eikä poliitikoillekaan, sulatteluaikaa. Oliko tehty tiedottamisstrategia suunniteltua vai tahatonta? Haluttiinko päätös tehdä ilman julkista keskustelua, johon ilman muuta myös kriittinen lähestymistapa kuuluu?

Oli miten oli, viestintä epäonnistui. Tiedottamisen ja päätöksen teon väliin olisi pitänyt suunnitella pidempi väli. Viikkokin olisi riittänyt. Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa esiin on tullut useammassakin kommentissa, ettei kommentoija sinällään vastusta suunnitelmaa, mutta tapa miten asia eteni tiedottamisesta päätöksentekoon ärsyttää.

Hämeensaaren kehittäminen, tulevaisuuden tarpeet vastaavaksi Hämeenlinnan vetonaulaksi, on hieno asia. Siksi näin tärkeää hanketta ei kannattaisi pilata sillä, että aiheutetaan mielipahaa ja jopa suututetaan jotkut tahot jo valmiiksi vastustamaan asiaa. Asia pitäisi osata viestiä siten, että jokainen joka viestin kuulee, suhtautuu siihen myönteisesti.

Hämeensaari –hanke on Hämeenlinnalle mahdollisuus. Toivon, että hanketta viedään eteenpäin yhteistyössä kaupungin ja yksityisten toimijoiden kanssa ja että se etenee vastuullisesti ilman ”keulimista” kenenkään suunnalta. Luotan myös kaupungin osaaviin virkamiehiin siinä, että he osaavat arvioida ammattitaidollaan hankkeen riskit ja hyödyt kaupungin kannalta.

Kaikki haluavat Hämeenlinnan parasta, se on varma! Meidän päättäjien rooli on toimia myös vastuullisesti asioissa, joissa on mahdollisuus edistää kaupungin vetovoimaa ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Kaupungin elinvoimaisuuden eräänä mittarina on se, mitä kaupungin keskustassa tapahtuu? Tähän yhteiseen tavoitteeseen me tarvitaan kaikkia. Vastuullinen yhteistyö edistää asioiden etenemistä.