Aloittaessani kaksi vuotta sitten valtuutettuna, käsitykseni valtuuston päätösten tekemisestä oli, että kaikki valtuutetut pohjaavat päätöksensä tietoon ja että yhdessä sopimalla ja dialogissa, löytyy se parhain, sopivin ja tosiasioihin pohjautuva päätös. Kokemukseni politiikasta tekijänä oli ohut ja käsitykseni yhteisten asioiden hoitamisesta sinisilmäinen. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että politiikka on ihan eri pelikenttä kuin ne ”kentät” missä olen tottunut aikaisemmin pelaamaan. Poliittisessa päätöksenteossa haetaan vaihtoehtoja ja tehdään politiikkaa. Vaalien alla se korostuu erityisesti ryhmien välillä ja myös oman ryhmän sisällä.
Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä ja voin todeta, että aika nopeasti ”pelisilmäni” on kehittynyt ja pelin säännöt alkavat olla jo tutut. Politiikassa on käytössä myös ihan oma pelikirja, joka on hieman erilainen kuin muilla elämän alueilla. Ja hyvä niin. Politiikka on politiikkaa.
Tänä vuonna sain kunnian myös alkaa johtamaan valtuustoryhmää. Tehtävä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Vaikka olenkin ammattijohtaja niin haasteensa valtuustoryhmän johtamiseen tekee ryhmän kokoontumisen haasteet. Yhteisen ajan löytyminen keskustelulle ja linjan muodostamiselle on vaikeaa mutta ei mahdotonta.että toimintatapaan alkaa löytää uomansa. Viimeisissä kokouksissa on ollut hienoa dialogia ja aktiivista kannanottoa. Tämä ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Mielipiteitä pitää tuoda reilusti julki. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siihen mahtuu monta väriä.
Omat luottamustehtäväni valtuustoryhmän puheenjohtajuuden lisäksi ovat olleet hallitusjäsenyys kaupunkirakennelautakunnassa ja Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa. Tavastiassa sainkin olla keskiössä kun keskustelu lukioratkaisusta kävi kuumana. Kaupunkirakennelautakunnassa taas ollaan pian kiinnostavien elinvoimahankkeiden ja parkkiratkaisujen äärellä. P-torihankkeen kustannusten selvittelyä päätettiin jatkaa ja uutena asiana päätöksentekoon on tulossa Hämeensaaren tulevaisuuden rakennusratkaisut.
Kaupunki on niin elinvoimainen kuin sen keskusta!
Näin ajattelen itsekin. Hämeenlinnan on uskallettava tehdä uusia tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Keskusta sellaisena kuin se nyt on, on kauhistus. Jotain pitää tehdä ja jos jotain pitää tehdä, asioita pitää suunnitella ja valmistella. Valittamalla ja vastustamalla hidastetaan hankkeiden etenemistä ja mitään ei tapahdu vuosikymmeniin. Siihen Hämeenlinnalla ei ole varaa.
Kannatan Hämeensaareen suunnitteilla olevaa monitoimiareenaa ja sen ympärille tulevaa asuinrakentamista. Kun keskusta- alueelle suunnitellaan sellaista asuinrakentamista kuin nyt ykköskorttelin, kakkoskorttelin ja Hämeensaaren suunnitelmissa on, täytyy samalla ratkaista myös keskustan pysäköinti. Vuosien selvitystyön tuloksena tällä hetkellä paras paikka parkkipaikoille on löytynyt torin alta. Asia tulee kustannusarvioineen syksyllä valtuuston päätettäväksi. Keskustelua aiheesta pitää olla ennen sitä, jotta teemme valtuustossa parhaan ja kestävimmän päätöksen.
Kaupunkirakennelautakunnassa olemme ottaneet kantaa myös pyöräilyn edistämiseksi. Hämeenlinnan keskusta ei ole pyöräilijälle mikään helpoin reitti. Pyöräilyn edistäminen on ilmastoteko ja myös teko kansanterveyden edistämiseksi. Monet kaupungit ovat jo tämän huomanneet ja myös Hämeenlinna pyrkii parantamaan pyörätieverkostoaan samalla kun rakennetaan ja kehitetään kaupunkikeskustaa.
Jotkut perustelevat P-torin ja Hämeensaaren rakentamisen vastustamista sillä, että verorahat pitäisi nyt keskittää lasten, nuorten ja vanhusten palvelujen parantamiseen. Kyllä! Nämä ensin mutta se ei saa tarkoittaa, että jäätyisimme elinvoimahankkeiden eteenpäin viemisen suhteen. Elinvoimahankkeissa on mukana aina myös paljon yksityistä rahaa ja investoinnit tuovat työtä ja verotuloja, joita tarvitsemme myös julkisten investointien toteuttamiseen.
Kahden vuoden aikana oma ajatukseni yhteisten asioiden hoitamisesta ei ole muuttunut miksikään. Olen lähtenyt mukaan antamaan oman panokseni, osaamiseni, näkemykseni, kokemukseni ja vapaa-aikani, yhteiskunnallisten ja kaupungin asioiden edistämiseen. Periaatteeni on uskoa tulevaisuuteen optimismilla ja asenteella, että tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Kriittisesti asioihin voi ja pitääkin välillä suhtautua mutta lähtökohtaisesti kaikkea ei tarvitsisi aina vastustaa ja kaikesta ei pitäisi etsiä virheitä. Hämeenlinnan tulevaisuus on meidän käsissä. Meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuuden tarpeista mutta se ei ole peruste sille ettei mitään saisi muuttaa. Muutos on mahdollisuus ja sille kannattaa antaa mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti