”Synnyin maailmaan, jossa jokaisella oli oma
arvo. Jossa pidettiin toisista huolta. Eikä ketään raahattu saunan taa. Siihen
maailmaan, jossa keskusteltiin, jos oli kinaa. Jossa heikommatkin otettiin
mukaan. Ei taida olla paluuta. Onko pelko se, joka meille laulaa. Joka kertoo,
että mölinällä voittaa. Kunhan on vain tarpeeks ilkeä.”
Laulu kertoo
osuvasti siitä, miltä maailma tällä hetkellä näyttää. Vihalla ja valheella
tuntuu pääsevän pidemmälle kuin välittämisellä ja musertaminen on rakentavaa arvokkaampaa.
Ylipäänsä ilkeys ja negatiivisuus pistää silmään, niin sosiaalisen median kuin
myös muun median ulostuloissa. Eipä olekaan ihme, että lapsemme ja nuoremme
voivat huonosti! Myös meitä aikuisia ahdistaa ja siksi kiitänkin lauluntekijä
muusikko Samae Koskista tästä laulusta. On tärkeää ottaa kantaa ja nostaa näitä
epäkohtia esille.
Minua on jo
pidemmän aikaa ahdistanut keskustelukulttuurin negatiivinen sävy, niin täällä
kotimaassa kuin myös maailmalla. Elämme todellakin ihan toisenlaisessa
maailmassa kuin siinä mihin itse synnyin. Negatiivinen keskustelukulttuuri on
yksi kiusaamisen muoto ja jos emme reagoi ja käännä tätä vääristynyttä ja kieroutunutta
suuntaa, olemme hukassa. Meillä tikittää
suuri pommi lasten ja nuorten mielenterveyden haasteissa. Lasten ja nuorten
ahdistuneisuus näkyy psykiatristen palvelujen määrän valtavana kasvuna ja koulua
käymättömyyden taustalla on monia syitä, eikä vähäisimpänä syynä ole yksinäisyys,
ulkopuolelle jääminen ja kiusatuksi tuleminen.
Me voimme syyttää sosiaalista mediaa monesta
asiasta mutta ratkaistaksemme edes pienen osan tästä negatiivisesta kierteestä,
meidän on katsottava peiliin ja alettava kasvattaa itse itseämme. Miten me itse
kohtelemme toinen toistamme? Kontrolloimmeko omia sanomisiamme vai annammeko
tulla vapaasti ulos kaiken sen ilkeyden, mitä sisällämme kulloinkin on?
Mielestäni lapsemme
ansaitsevat lapsuuden ja nuoruuden, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa ja arvostetaan
välittämisen kulttuuria. Voimme olla
asioista eri mieltä mutta ketään ei lytätä ja arvostella hänen mielipiteensä
vuoksi. Meidän aikuisten on näytettävä myös positiivista esimerkkiä lapsillemme
siitä, että tulevaisuuteen voi luottaa ja asioita voidaan ratkaista sopimalla. Toisen
ihmisarvon alentamisesta, epäoikeudenmukaisuuden, vihan ja kovien arvojen
maailmasta ei saa tulla normaalia koskaan.