Viimeisen viikon tapahtumat Euroopassa ovat olleet karmivaa seurattavaa. Suursota on käsillä jos tilannetta ei saada pysäytettyä. Nyt jos koskaan on oltava rohkea ja yhteistyössä Euroopan muiden valtioiden kanssa Suomikin voi näyttää ettei tällainen valloituspolitiikka käy.
Voiko yksittäinen, siviili-ihminen tehdä mitään? Mielestäni voi. Me voimme auttaa ja tukea, niin taloudellisesti kuin myös henkisesti, Ukrainan kansaa. Me voimme tukea tavallisia venäläisiä, jotka haluavat vastustaa tätä vallanhimoista valloituspolitiikkaa. Me voimme koota sotaa vastustavia hämeenlinnalaisia yhteen näyttämään mitä mieltä me olemme asiasta ja samalla me voimme kerätä avustusta hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle.
Me olemme eurooppalaisia ja sota koskettaa meitä lähempänä kuin vuosikymmeniin. Tämä tilanne on myös havahduttanut meidät huomaamaan sodan ja vainon julmuuden. Tilanne on havahduttanut meidät huomaamaan myös, miten tärkeää on, että media on riippumaton ja puolueeton ja miten tärkeää yhteistyö eri poliittisten ryhmien kesken on.
Me emme tarvitse vastakkainasettua vaan rinnakkaiseloa. Eri mielipiteiden kunnioittavaa kohtaamista ja yhteisen tavoitteen, rauhan, ylläpitoa. Solidaarisuus ja yhteistyö kantavat paljon pidemmälle kuin itsekäs oikeassa oleminen ja sooloilu.
Me emme tarvitse riidankylvämistä ja vihaa. Nyt tarvitaan yhteistyötä kaikilla rintamilla. Jokaisessa Euroopan kolkassa. Euroopan tulevaisuus vapaana ja demokraattisena alueena on nyt käsissämme. Sitä pitää suojella ja vaalia sekä taistella sen puolesta. Nyt jos koskaan tarvitaan diplomaattista viisautta, rakkautta ja hyvää tahtoa.
