sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kevatjuhlapuhe Iittalan yhtenäiskoulun kevätjuhlassa 2.6.2018

2.6.2018
Hyvät Iittalan yhtenäiskoulun oppilaat, oppilaiden läheiset, henkilökunta ja erityisesti te rakkaat ysit
Yhdeksänvuotinen peruskoulunne on nyt taputeltu. Juhlalounaalla kuulimme hienoja opettajien teille kokoamia muistoja koulutienne varrelta. Kouluvuosiinne on mahtunut paljon hauskoja sattumuksia ja iloa onnistumisista. Osa teistä aloitti peruskoulun täällä, osa Taljalan koulussa. Toisella luokalla te kaikki olitte jo Iittalan yhtenäiskoulun oppilaita. Teissä jos joissain näkyy yhtenäiskoulun henki ja vaikutus. Muistan kun aloititte seiskaluokan, niin se ei ollut teille kynnys tai muutos muuttaa välituntitoimintaa. Iloisesti leikitte pihalla vinkkiä ja yhtä pomppua ja uskalsitte olla samoja lapsia kuin mitä olitte olleet siihen asti.  Sama rohkeus ja aktiivisuus on näkynyt myös myöhempinä yläkouluvuosina. 
Kasilla teitte upean V -päiväaloiteen ministadionista ja stadion on alkanut rakentua pihalle ja on jo melkein valmisLoppuhuipennuksena aloititte tänä lukuvuonna vielä ysien uuden perinteen, ysitanssit. Hienoa! Liikunnallisuus, aktiivisuus, ilo ja rohkeus ovat niitä adjektiivejä, mitä teidän ikäluokasta tulee minulle ensimmäisenä mieleen. Muistakaa olla aktiivisia ja rohkeita myös jatkossa, sillä onnistuminen ja aktiivisuus tekee ihmisestä onnellisen ja onnellinen ihminen tekee paljon työtä, kuten eräs opettajamme joskus minulle tunnusti!
Nuoruus on ihmisen elämässä mielenkiintoinen ajanjakso. Toisaalta eletään epävarmuudessa ja ollaan hämmentyneitä kehossa tapahtuvista muutoksista ja toisaalta usko omiin voimiin ja osaamiseen on rajaton. Tasapaino näiden kahden välillä on veteen piirretty viiva. Samassa tilanteessa kun voi olla toisena päivänä ihan päinvastainen tuntemus ja se on ihan ok. Näin saakin olla.
Pitääkö sitten sokeasti luottaa itseensä vai onko siinä mitään järkeä, että kuuntelisi joskus jotain kokeneempaa kanssakulkijaa? Joskus kannattaa kuunnella mutta se ei tarkoita etteikö olisi lupa uskoa vahvasti myös omaan intuitiiviseen ajatukseen siitä, mikä itselle olisi parasta. Aika skitsoa vai mitä? 
Hesarissa oli tällä viikolla juttu siitä, mitä kuuluisat suomalaiset sanoisivat nyt nuorelle itselleen tällä elämänkokemuksella mitä sinulla nyt on?
Presidentti Tarja Halonen halusi sanoa, että maailma ei ole vain minä vaan maailma on me. Vähemmän itsekkyyttä enemmän toisen asemaan asettumista, tulee lopulta kaikkien voitoksi. Hänen mielestään tarvitaan myös sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Jokaisessa on voimaa ja potentiaalia, mutta lisäksi tarvitaan sitkeyttä työn tekemiseen. 
Pitää uskaltaa elää hetkessä ja nauttia elämästä, mutta on osattava myös katsoa kauemmas. Tasapaino löytyy rohkeuden ja vastuun välistä. On myös muistettava kunnioittaa toista ihmistä. Olen hänen kanssaan täysin samoilla linjoilla. 
Toisen ihmisen kunnioitus näkyy monissa tilanteissa mutta myös siinä, että antaa toiselle aikaa ja huomiota. Kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana ja hyväksytään se ettei kaikkien tarvitse aina olla samaa mieltä. 
Näin sisällissodan 100 -vuotismuistovuonna tämä asia on erityisen ajankohtainen. Ei tarvitse olla samaa mieltä asioista mutta toisen milelipidettä voi tutkia ja se voi laajentaa sinun omaa näkökulmaasi. Erillaiset ajatukset ovat rikkautta. 
Suomi on erillainen valtio kuin 100 vuotta sitten. Olemme kulkeneet huiman matkan hyvinvointivaltioksi, jossa kaikista pyritään pitämään huolta. Ja se on hyvä ajatus, sillä valtio on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. 100 vuotta sitten erimielisyyttä ei osattu ratkaista sovussa vaan tuloksena oli verinen sisällissota, joka repi kansan kahtia ja josta toipumiseen on mennyt vuosikymmeniä. Nyt 100 vuoden jälkeen tapahtumia pystytään tarkastelemaan vähemmällä tunnelatauksella. 
Paleface kiteyttää sovinnon ajatuksen ja molempien osapuolten, punaisten ja valkoisten, näkökulman lauluunsa sisällisodasta. ” Ne oli synkkii aikoi, mieltä painoi. Se vuosiks unholaan painettiin. Nyt tarvitaan rauhanlietsojaa me ei tarvita riidankylväjää!”
Juuri näin! Me emme tarvitse riidankylväjiä ja siksi meillä täällä koulussakin on ollut tavoitteena toimia sovussa, yhdessä jo pidemmän aikaa. Se, että opitaan ratkaisemaan ristiriitoja ratkaisukeskeisesti ja se, että opitaan myös estämään riitoja. 
Yksi tämän lukuvuoden päätavoitteistamme on ollut olla kouluyhteisö, missä arvostetaan toinen toistamme ja missä viihdytään.  Korostimme tavoitteissamme aktiivista ja arvostavaa omaa työtä koskevaa työotetta sekä yhteistyötä. Kaveria autetaan haasteiden tullessa vastaan ja yhdessä iloitaan omista ja toisten onnistumisista.  
Myönteisyydellä ja positiivisuudella vaikutetaan myös työ- ja opiskeluilmapiiriin. Aktiiviseen ja positiiviseen kouluun on mukava tulla ja motivaatio oppimiseen on korkealla. Opettajien ja oppilaiden koulutukset, verso ja restoratiivinen koulu, ovat tukeneet tavoitteeseen pääsyä mutta myös konkreettiset lukuvuoden aikana alkaneet yhteistyökuviot ovat osaltaan olleet tekemässä koulustamme mukavampaa
Luokkien välinen kummiyhteistyö on tärkeä tekijä yhteisöllisen koulun rakentamisessa. Samoin yhteistyö kouluvanhempien kanssa on meilleensiarvoisen tärkeää. Tänä talvena alkoi koulussamme myös koulumummu- ja-vaaritoiminta, mistä olemme erityisen kiitollisia. Saahan oppilaamme taas lisää mahdollisuuksia tulla nähdyksi ja kuulluksi
Lukuvuoden merkittävä satsaus oli syyslukukauden Koko kylä juhlii 100 vuotiasta Suomea -juhla. Panostimme Suomen 100 -vuotisjuhlaan paljon mutta panostus kannatti. Tässä mukana oli monia koulun ulkopuolisia tahoja. Kiitän kaikkia mukana olleita vielä tässäkin yhteydessä. 
Jos syyslukukausi huipentui Suomi 100 -juhlaan, niin kevätlukukauden huipentuma on taas Naivistit Iittalassa 30 vuotisjuhlinta, taiteilija Inka Yli-Härsilän ja kuvataideopettaja Ursula Finnin suunnitteleman yhteisötaideteoksen muodossa koulun pihalla. Juhlavieraat -teos on alkanut saada muotoaan oppilaiden tuotoksena ja kesän aikana teos valmistuu Naivistien näyttelyvieraiden työn tuloksena. 
Yhteistyö kantaa ja mahdollistaa huikeita kokemuksia ja elämyksiä. Viimeisimpänä näemme täällä juhlasalissa Iittalan omakotiyhdistyksen ja koulun yhteisen ponnistuksen, kyläpyörät. Nämä neljä uniikkia kaunotarta, Kimalle, Poweri, Vaahtis ja Maakiituri ovat syntyneet seiskojen, kasien ja ysien tuunauksen tuotteina ja jokaiselle pyörälle on 3.a luokan oppilaat kehittäneet oman elämäntarinan, joka on luettavissa Iittalan omakotiyhdistyksen facebooksivulla. Pyörät ovat osa Iittalan naivistisen aseman palveluja ja niillä pääsee turistit nopeasti ihailemaan kaunista kylämiljöötämme. Pidetään koko kylä pyöristä oikein hyvää huolta!
Kaikilla näillä toimilla on haluttu tukea koulua kasvuyhteisönä ja lisätä yhteisöllisyyttä sekä positiivista ja aktiivista me -henkeä. Määrätietoisella ja systemaattisella toiminnalla kunnioittavan kohtaamisen edistämiseksi on ollut vaikutuksia myös koulurauhan lisääntymiseen. Työ jatkuu tulevaisuudessa, sillä mikään hyvä ei säily jos sitä ei vaalita. 
Vaalikaamme hyviä asioita sillä hyvä voittaa aina. Kiitos kaikille tästä lukuvuodesta ja yhteistyöstä!
Hyvät ysit, toivon teille jääneen positiivisia ja hyviä muistoja Iittalan yhtenäiskoulusta. Olette nyt valmiita matkaan maailmalle. Onnea ja menestystä!
Hyvää kesää meille kaikille!
Anne Laatikainen
rehtori

Hämeenlinna on ihmisen paikka

  Viime viikkoina olemme lukeneet useampia mielipidekirjoituksia Hämeenlinnan keskustan kehittämisen jämähtäneestä tilasta. Viimeisimpänä ...