Those Were The Days My Friend - vaikka vuodet kuluvat ja elämä muuttuu, unelmat eivät oikeastaan katoa mihinkään – ne jäävät sydämeen ja kulkevat mukanamme.

Arvoisa juhlaväki, oppilaat, oppilaiden perheet ja koko koulun henkilökunta

Non scholae sed vitae discimus – emme opiskele koulua, vaan elämää varten. Tämä vanha latinalainen viisaus on ajankohtaisempi kuin koskaan, ja se on ohjannut tänä keväänä julkaistua opetus- ja kulttuuriministeriön Perusopetus 2045 -visiotyötä. Ne tiedot ja taidot mitä koulussa opiskellaan, opiskellaan todellakin siksi, että tulevaisuudessa meillä on osaavia ja pystyviä kansalaisia, jotka vievät maatamme eteenpäin ja huolehtivat kaikkien hyvinvoinnista niin hyvinä kuin haasteellisina aikoina.

Historia on osoittanut meille yhden asian hyvin selvästi: muutos on pysyvää. Uudet sukupolvet ovat aina joutuneet oppimaan uutta ja mukautumaan muuttuvaan maailmaan. Muuttoliikkeet, sodat, ilmastonmuutos, väestönkasvu, epidemiat sekä kokonaiset valtakunnat ovat muovanneet ihmisten elämää – ja saaneet meidät liikkeelle, uudistumaan ja etsimään uusia ratkaisuja.

Tulevaisuutta emme voi tarkasti ennustaa. Juuri siksi koulun tehtävä on sivistyksen lisäksi vahvistaa lasten ja nuorten kykyä kohdata muutosta – kehittää kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja, luovuutta ja rohkeutta toimia epävarmuuden keskellä. Historian valossa tiedämme myös tämän: koulutukseen ja osaamiseen panostaminen on aina maksanut itsensä takaisin.

Kuluneena lukuvuonna olen saanut erityisen etuoikeuden työskennellä oppilaskunnasta ja digiagenteista koostuvan oppilasryhmän kanssa tulevaisuusprojektissa. Mukana oli oppilaita ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen – koko koulumme kirjo. Nautin tästä yhteistyöstä suunnattomasti. Oli huikeaa nähdä, miten osaavia, kekseliäitä ja ajattelevia oppilaamme ovat. Teidän ideanne, ajatuksenne ja rohkeutenne antavat paljon toivoa tulevasta.

Erityinen kiitos kuuluu digiagenteille – ilman teitä rehtori olisi ollut useammankin kerran pahasti solmussa Tulevaisuuden HYK -posteriprojektin kanssa. Yhteistyömme jatkuu vahvana myös tulevina vuosina. Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana.

Tänä lukuvuonna olemme onnistuneet myös monella muulla tavalla. Koulumme oppilaat ovat menestyneet upeasti erilaisissa joukkueurheilulajeissa. Iskulauseemme “Hykki on tykki” ei ole ollut turha – me todella olemme vahva ja taitava yhteisö.

Yhteinen vuosi saman katon alla on vahvistanut yhteisöllisyyttämme. Se on osoittanut, että yhtenäiskoulu tuo erityistä merkitystä niin opetushenkilöstölle kuin teille oppilaille. Pitkä yhteinen matka alakoulusta yläluokille rakentaa vahvan tunteen yhteenkuuluvuudesta: me olemme hykkiläisiä.

Hykkiläisyys on perinne, joka kantaa pitkälle elämään. Sen vahvuudesta kertoo myös se, kuinka entiset oppilaat palaavat tänne yhä uudelleen. Tänä vuonna saimme vieraaksemme 40 vuotta sitten valmistuneita, ja kesäkuun alussa toivotamme tervetulleiksi vuoden 1976 riemuylioppilaat. Tämä koulu jättää jäljen – ja se jälki kestää.

 

Hyvät oppilaat – ja erityisesti te yhdeksäsluokkalaiset

Kuulimme juhlan aluksi laulun Those Were the Days, My Friend, joka on ollut minulle rakas jo lapsuudesta asti. Laulussa muistellaan menneitä – ystävyyttä, unelmia ja huolettomia hetkiä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka nuoruudessa kaikki tuntuu mahdolliselta ja kuinka helposti ajattelemme, että parhaat vuodet kestävät ikuisesti. Samalla laulussa on myös toinen, tärkeä viesti: vaikka vuodet kuluvat ja elämä muuttuu, unelmat eivät oikeastaan katoa mihinkään – ne jäävät sydämeen ja kulkevat mukanamme.

Ja juuri siksi menneisyydestä on hyvä ottaa oppia ja hyviä muistoja saa kaiholla muistella – mutta te olette tulevaisuus. Sitä kohti on hyvä kulkea rohkeasti, luovasti ja kriittisesti.

Yhdeksänvuotinen peruskoulu on kerännyt osaamisreppuihinne valtavasti tietoja ja taitoja. Silti haluan sanoa teille jotakin vielä tärkeämpää: kuunnelkaa sydämenne ääntä. Toivon, että osaatte erottaa oikean ja väärän ja osaatte tehdä valintoja, jotka tukevat omaa hyvinvointianne.

Elämä tuo myös joskus eteen vuorenkokoisia haasteita. Harjoitelkaa kohtaamaan ne sitkeästi ja askel kerrallaan. Kaikesta kyllä selviätte – mutta kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin. Pyytäkää apua ja tarjotkaa sitä myös toisille. Ennen kaikkea: luottakaa tulevaisuuteen ja katsokaa maailmaa positiivisten lasien läpi.

Kiitos kaikille tästä lukuvuodesta ja lämpimät onnittelut yhdeksäsluokkalaisille peruskoulun päättötodistuksen saamisesta.

 Hyvää kesää!

Anne Laatikainen

Hämeenlinnan Yhteiskoulun rehtori

 Kevätjuhlapuhe Hämeenlinnan Yhteiskoulussa 30.5.2026