Hämeenlinna, arvostavan ja toista kunnioittavan keskustelukulttuurin kehdoksi?

 

Hämeenlinna toimii syyskuussa Hyvin sanottu -festivaalien päänäyttämönä. Hämeenlinnalle tämä on mahtava mahdollisuus profiloitua kaupungiksi, jossa arvostetaan hyvää, asiallista ja toista kunnioittavaa keskustelukulttuuria. 

Tämä on jo toinen syksy kun tapahtuma järjestetään Verkatehtaalla ja itselläni odotukset tapahtuman suhteen ovat korkealla. Kahden päivän aikana meillä kaikilla on mahdollisuus päästä seuraamaan eri aiheisiin liittyviä Erätauko-keskusteluja. Erätauko-menetelmässä tärkeää on antaa tilaa erilaisille näkökulmille ja pysähtyä kuulemaan mitä toisella on sanottavana.

 

Me tarvitsemme tällaisia keskustelufoorumeita. Me tarvitsemme tietoisuutta siitä, miten puhumme tai miten kirjoitamme toisistamme kunnioittavammin. Omaa mielipidettä ei tarvitse muuttaa mutta voi yrittää ymmärtää toista, joka ajattelee asioista eri tavalla. Ja aina voi kehittyä myös itse keskustelijana. Tietoisuus auttaa huomaamaan omat erehdykset ja virheet, joista on hyvä ottaa opiksi.

 

Maailma ei ole niin yksinkertainen, että olisimme kaikista asioista aina samaa mieltä. Eri mielipiteet kumpuavat erilaisista arvostuksista ja usein on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Päätöksenteossa tämä on tärkeää, sillä päättäjien on hahmotettava päätösten vaikutukset. Jos asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta voi päätöksen seuraukset olla jollekin osapuolelle kohtuuttomat. Kompromissi on usein tästä syystä hyvä. 

 

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut nimenomaan tälle pohjalle. Monipuoluejärjestelmässä mikään puolue ei ole päässyt yksin muodostamaan hallitusohjelmaa vaan on pyritty tasapuolisesti huomioimaan eri tilanteissa olevat kansalaiset. Jokainen on joutunut tinkimään jostain ja vastavuoroisesti saanut edistettyä itselleen tärkeää asiaa. Näin on ollut ja näin toivon mukaan on myös tulevaisuudessa. Se on demokratian kannalta tärkeää.

 

Kompromissi sopii moneen tilanteeseen kuten myös toisen mielipiteen kunnioitus, mutta on asioita, joita ei pidä hyväksyä. Rasismi kuuluu tähän joukkoon. 

Vapaa, länsimainen demokratia on perustunut arvomaailmaan, jossa ihmisarvo on jakamaton. Tällä hetkellä me näemme Suomessa, Euroopassa ja maailmassa paljon esimerkkejä siitä, millaiseen yhteiskuntaan ajaudumme jos luovumme näiden arvojen puolustamisesta. 

 

Asuin 90-luvun alussa Joensuussa ja aloitin työurani samoihin aikoihin. Kouluissa näki paljon vihreätakkisia nuoria. Meistä moni, myös itse, ajattelin sen olevan muoti-ilmiö mutta pilottitakin alta paljastuikin paljon enemmän. Takki symboloi kuulumista jengiin, ryhmään, jonka tavoitteet olivat rasistisia ja esikuvat löytyivät Natsi-Saksasta.  Joensuuhun oli syntynyt huomaamatta rasistinen skinhead-liike, joka häiriköi kaupungissa aiheuttaen kaupungille moniksi vuosiksi pysyvän mainehaitan. Tämä kaikki oli mahdollista koska suurin osa meistä, tavallisista kaupunkilaisista, ei nähnyt eikä ymmärtänyt ajoissa, mistä oli kysymys? 

 

Nyt kun seuraan valtakunnan politiikkaa ja mediassa käytävää keskustelua, olen harmissani siitä, että vasta nyt mediassa suhtaudutaan rasismiin sen vaatimalla vakavuudella. Rasismista pitää puhua ja kirjoittaa ja sitä ei pidä ”valkopestä” hyväksyttäväksi missään tilanteessa. Siihen on oltava nollatoleranssi jokaisella vastuullisessa asemassa olevalla ihmisellä. 

Kirjoitus Kaupunkiuutisten Paikallista porinaa -kolumniin 19.7.2023

Päätöksenteon ihanuus ja kurjuus

Hämeenlinnan valtuustossa nousi kevään loppuessa esiin turhautuneisuuden tunne monen päättäjät suusta. ”Eikö meillä päättäjiksi valituilla ole enää mitään päätettävää?” ”Missä ovat kaikki ne tärkeät kaupungin tulevaisuuden suuntaan vaikuttavat toimenpiteet? Eikö kaupunkia enää viedä vikasuuntaan, jota voisimme vastustaa?”

Mediakin kiinnostui tästä. Miksi valtuusto istuu kokouksensa kuunnellen selvityksiä, raportteja ja muita tiedonantoja? Ontuuko virkamiesvalmistelu jostain syystä vai eikö kaupunkia haluta tai uskalleta kehittää?

Päätettävien pykälien vähyyteen on varmasti monia syitä mutta on hyvä ymmärtää, miten päätöksenteko toimii. Virkamiesvalmistelu lähtee aina valtuustossa tehtyjen päätösten pohjalta. Se mihin suuntaan kaupunkia viedään ja valmistelua aletaan tehdä, on lähtöisin päättäjien päätöksestä. Jos halutaan, että asiat etenee, täytyy päätöksentekijöiden olla sitoutuneita pitkän aikavälin suunnitelmaan. Yhdessä valtuustokaudessa asioita ei viedä loppuun vaan se mitä tämä valtuusto päättää, näkyy pienempinä ja isompina päätöksinä myös tulevaisuuden valtuustojen työssä.

Siksi olisikin tärkeää, että kokonaiskuva kaupungin tulevaisuudesta olisi kirkas ja hyväksytty laajalla pohjalla. Millainen kaupunki Hämeenlinnan halutaan olevan ja mitä se meiltä kaikilta edellyttää? Millaisia väliportaan tilanteita tuo tavoite meille tuo?

Kun tämä yhteinen ymmärrys on olemassa, se takaa ettei sen eteen tehty työ, virkamiesvalmistelu ja päätöksenteko, valu hukkaan. Työaika on rahaa ja resursseja. Resurssiviisaana kaupunkina ennakointi ja hyvä suunnittelu on tärkeää. Se takaa myös sen, että päätöksenteko ja kaupungin kehittämishankkeiden eteneminen on johdonmukaista. Monet asiat kun ovat riippuvaisia toisesta päätöksestä. Tästä esimerkkinä vaikka keskustan kevyen liikenteen liikennejärjestelyt. On vaikeaa saada katuja kevyen liikenteen käyttöön, jos autojen pysäköintiratkaisua keskustan alueella ei ole ratkaistu.

Meidän päätöksentekijöiden tulisi sitoutua viemään asioita eteenpäin. Niissäkin tilanteissa, joissa päätös voi olla joidenkin mielestä surkea. On nimittäin monia päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia. Näitäkin tilanteita pitää kestää. Päättäjän ei myöskään pidä edistää jonkun yksittäisen tahon agendaa vaan ajaa aina kaupungin asiaa. Joskus se voi olla niin, että yksittäisen tahon asian edistäminen hyödyttää myös kaupunkia eikä sellaisen päätöksen tekemiseen ole silloin mitään estettä. Kaupungin asioiden päättämisessä ei myöskään pitäisi politikoida vaan katsoa asioita monelta kantilta ja pyrkiä yhteiseen, kokonaiskuvan kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Tuleva syksy tuo päätöksentekoon päätettäviä asioita. Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja siinä työssä virkamiehet ovat ahkeroineet jo jonkun tovin.  Vahva olettamukseni on, ettei päätösten tekeminen tule olemaan helppoa ja siksi nyt tarvitaan vahvaa yhteistyötä eri poliittisten ryhmien välille. Surkeisiin päätöksiin ei ole varaa muttei myöskään päättämättömyyteen.

Kirjoitus julkaistiin Kaupunkiuutisissa 6.9.20