Joulupuhe 2023

Hyvät oppilaat, henkilökunta ja muu juhlaväki

Kaksi kuukautta Hämeenlinnan Yhteiskoulun rehtorina on vierähtänyt todella nopeasti ja olen edelleen erittäin innoissani saadessani johtaa tätä koulua. Meillä on täällä Tuomelassa ja myös Myllymäessä erittäin hyvä yhteisö joka mahdollistaa hyvät edellytykset onnistumiseen niin oppimisessa kuin työn tekemisessä. 

Positiivisuus, ilo ja rohkeus ovat ne kolme sanaa mitkä ensimmäisinä tulee mieleen hykkiläisten, lasten, nuorten ja aikuisten kohtaamisista. Täällä on saanut kohdata päivittäin iloisia ja reippaita lapsia ja nuoria ja se juuri on työni ydintä ja tekee siitä merkityksellistä.

Olemme saaneet hiljattain kouluumme myös uusia koulutovereita. Koulussa aloitti pari viikkoa sitten kaksi uutta alakoulun valmistavan opetuksen ryhmää.Lämpimästi tervetuloa kouluumme. 

Koulumme on monikulttuurinen ja siksi on tärkeää, että osaamme huomioida juhlissamme erilaisia perinteitä ja arvostaa myös omaamme. Arvostavassa ja toista huomioonottavassa juhlakulttuurissa on hyvä kertoa, mihin perinteisiin esitykset liittyvät ja mahdollistaa myös esityksen katsomiseen osallistumattomuus. 

 

Kun perinteitä huomioidaan tasapuolisesti, ei osallistumattomuudelle ehkä ole tarvettakaan. Ehkä voimme rikastaa juhlaperinteitämme huomioimalla myös muiden kulttuurien juhlaperinteitä. Juhla voi olla suuri ja pieni. Tärkeää olisi, että tunnemme jokainen tulevamme huomioiduksi. 

 

Ajelin töistä kotiin muutama vuosi sitten ja radiosta tuli joululaulu, jossa laulettiin ” Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken? Mitä vikaa on rukouksessa, joka jouluna kaikuu yli kaupunkien? Mitä vikaa on rakkaudessa?” 

 

Sanat koskettivat. Mietin, miksi tänä päivänä haluamme enemmän olla erillämme kuin yhdessä? Miksi kriittinen ja rajoja asettava mielipide on arvokkaampi kuin suvaitsevainen? Eihän se ole keneltäkään pois, jos oppii ymmärtämään erilaista arvomaailmaa ja vakaumusta. Kuitenkin, loppupeleissä, olemme ihmisiä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäiseen on se, millä on merkitystä.

 

Maailma, jossa elämme tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan joulun sanomaa. Hyvää tahtoa, rauhaa ja lähimmäisen rakkautta. 

 

Haluan omalta osaltani toivottaa teille rauhallista joulua ja laulaa teille laulun, joka tuntuu itselleni juuri nyt erityisen tärkeältä. 

 

Tämä maailma tarvitsee joulun sanomaa

Joulun alusviikot ovat koulujen ja päiväkotien juhla-aikaa. Jouluaskartelut, piparin leivonta ja siitä tuleva tuoksu sekä joulumusiikki tuovat juhlantuntua. Lopulta kaikki huipentuu yhteiseen juhlaan, jossa lapset sekä nuoret saavat esiintyä ja näyttää taitojaan, niin toisilleen kuin myös läheisilleen.

 

Kouluille ja päiväkodeille juhlaperinteet ovat tärkeitä. Ne rytmittävät vuoden kiertoa mukavasti ja niiden kautta siirretään myös tapakasvatusta ja perinteitä. Viime vuosina juuri jouluun liittyvät perinteet ovatkin meitä kovasti puhututtaneet. Voiko joulujuhlaa viettää tunnustuksettomasti ja kaikkien vakaumus huomioon ottaen?

 

Kun tämä kysymys esitettiin itselleni, ajattelin ensin, että onpa hassu kysymys. Jouluhan on toinen suurista kristillisistä juhlistamme. Pitääkö koulujen juhlat karsia näistä elementeistä? Opetushallitus on linjannut ettei yksittäinen, kristilliseen juhlaperinteeseen liittyvä ohjelmanumero, tee juhlasta tunnustuksellista, eikä myöskään joululaulujen hartaat sävyt, jotka ovat tunnusomaisia meille melankoliaan taipuville suomalaisille.

 

Ajelin töistä kotiin muutama vuosi sitten ja radiosta tuli joululaulu, jossa laulettiin ” Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken? Mitä vikaa on rukouksessa, joka jouluna kaikuu yli kaupunkien? Mitä vikaa on rakkaudessa?” Sanat koskettivat. Mietin, miksi tänä päivänä haluamme enemmän olla erillämme kuin yhdessä? Miksi kriittinen ja rajoja asettava mielipide on arvokkaampi kuin suvaitsevainen? Eihän se ole keneltäkään pois, jos oppii ymmärtämään erilaista arvomaailmaa ja vakaumusta. Kuitenkin, loppupeleissä, olemme ihmisiä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäiseen on se, millä on merkitystä.

 

Suomi on monikulttuurinen maa ja koulujen ja päiväkotien juhlissa tämä saa näkyä. Arvostavassa ja toista huomioonottavassa juhlakulttuurissa on hyvä kertoa, mihin perinteisiin esitykset liittyvät ja mahdollistaa myös esityksen katsomiseen osallistumattomuus. Kun perinteitä huomioidaan tasapuolisesti, ei osallistumattomuudelle ehkä ole tarvettakaan.

 

Joulujuhlassa voi on olla seimikuvaelma ja joululauluissa voidaan laulaa Jeesuksesta ja enkeleistä. Näiden rinnalla voivat tontut, Nisset ja Nasset, tanssahdella ja tuoda jouluiloa. Koulujen ja päiväkotien juhlaperinteitä voidaan rikastuttaa myös huomioimalla muista kulttuureista tulevien tärkeät päivät. Muslimien Eid al-fitr ja Eid al-adha juhlissa juhlitaan onnen paluuta ja buddhalaisten juhla, vesak, juhlii Buddhan syntymää. Eri juhlaperinteitä huomioimalla pystymme myös kasvattamaan lapsistamme maailmankansalaisia, joilla on kyky ymmärtää muita ja arvostaa erilaisia tapoja juhlia elämää.

 

Itselleni joulu on rauhoittumisen aikaa. Jouluna tavataan sukua ja muistellaan menneitä.  Joulun sanoma on edelleen ajankohtainen ja merkityksellinen. Joulu on rauhan ja rakkauden juhla. Rauhallista joulua kaikille!

Puhe Hämeenlinnan Yhteiskoulun itsenäisyysjuhlassa 5.12.2023

 Hyvät oppilaat ja henkilökunta

Kädessäni on vanha koulukirja, Lukemisto Suomen lapsille, Kotoisia tarinoita. Löysin tämän lapsena mummulasta ja tämä on oman isäni tai hänen sisarustensa koulukirja. Näitä lukemistoja alettiin julkaista koulujen käyttöön vuonna 1906 eli 117 vuotta sitten ja niiden tarkoitus oli innostaa lapsia ja nuoria lukemaan ja myös kasvattaa heitä ajattelemaan, tuntemaan ja ymmärtämään omaa toimintaa suhteessa muihin.

Yksi lempitarinani tästä kirjasta on Topeliuksen Koivu ja tähti. Tarina kertoo kahdesta lapsesta, pojasta ja tytöstä, jotka olivat joutuneet pakenemaan sotaa ja levottomuuksia ja joutuneet eroon perheestään.

Vieraalla maalla asuessa he tunsivat kuitenkin pohjatonta koti-ikävää ja niinpä olojen rauhoituttua he lähtivät pitkälle kotimatkalle. Ainoa muistikuva kodista oli pihalla oleva koivu ja taivaalla vilkkuva tähti. Nämä ohjenuoranaan he vaelsivat pitkän matkan ja lopulta onnistuivat pääsemään kotiin. Positiivisella elämänasenteella ja vahvalla luottamuksella asioiden onnistumiseen, he saavuttivat päämäärän mahdottomalta tuntuneessa tilanteessa ja löysivät kotiin.

Koti on meille jokaiselle tärkeä paikka. Oma alueemme, jossa voimme olla omia itseämme. Siellä saa lepoa ja saa olla rauhassa. Sinne kaipaa, kun on jossain muualla. Koti on pesä meille jokaiselle.

Aina kotona ei ole rauhallista. Aina kotona ei ole hyvä olla. Kotona voi olla myös vaarallista ja sieltä on lähdettävä pois. Mutta siitä huolimatta sinne kaipaa. Kaipuu jää. Ja unelma kotiin palaamisesta. Kodin voi joutua rakentamaan pysyvästi uuteen kulttuuriin ja maahan. Ja silloin uudesta maasta tulee se tärkeä, kotimaa.

Viisaus piilee sanonnassa, ei kotini ole siellä missä asun, vaan siellä, missä koen, että tulen ymmärretyksi. Juuri näin. Kotona pitää olla hyvä olla ja sinulla on hyvä olla silloin, kun koet hyväksyntää ja ymmärrystä. Lämpöä ja lohdutusta. Kotimme on siellä, missä ovat rakkaat ihmisemme.

Näinä levottomina aikoina, jotkut ystävämme ovat joutuneet jättämään kotinsa ja myös ne rakkaat ihmiset. Uutta kotia ja identiteettiä etsiessään he tarvitsevat meidän jokaisen apua ja tukea. Meillä jokaisella on vastuumme ja mahdollisuutemme vaikuttaa siihen, millaiseksi heidän uusi kotinsa täällä Suomessa muodostuu.

 

Hyvät kuulijat

Suomi on ollut itsenäinen valtio 106 -vuotta. Huomenna saamme juhlia Suomea ja meitä suomalaisia.

Mitä itsenäisyys on? Se on riippumattomuutta, omaleimaisuutta ja vapautta? Ja samalla se on myös vastuuta omista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista muille maille sekä ympäristölle.

Suomen maine maailmalla on se, että Suomeen voi luottaa ja että Suomi hoitaa sille annetut velvollisuudet. Suomi on aina ollut myös edelläkävijä valtio, joka näyttää omilla valinnoillaan ja toimillaan esimerkkiä muille valtioille mm. ilmastokriisin pysäyttämisessä. Suomi on halunnut olla hiilineutraalivaltio vuoteen 2035 mennessä. Onnistummeko tässä tavoitteessa, riippuu meistä jokaisesta ja meidän jokaisen valinnoista?

Suomi on yhtäkuin me ihmiset, jotka asumme Suomessa. Meidän valintamme, ajatuksemme ja tekomme määrittävät, millainen on itsenäinen Suomi 2020 -luvulla ja tulevaisuudessa.

 Me ja erityisesti te nuoret olette paljon vartijoina. Haluammeko Suomen olevan jatkossakin sivistynyt yhteiskunta, hyvinvointivaltio, jossa oikeuslaitos on riippumaton ja jossa valta perustuu demokratiaan, kansan valitsemaan edustukselliseen hallintokoneistoon?

Kyllä me haluamme ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitä maailmalla tapahtuu ja miten me omassa maassamme reagoimme näihin ilmiöihin, jotka näkyvät myös meillä. Puolustammeko meille tärkeitä arvoja, niitä asioita, jotka ovat olleet yhteiskuntarauhamme tae.

Suomalaisen yhteiskunnan menestys on perustunut paljolti kansakunnan sivistykseen. Sivistyneessä valtiossa osataan ajatella, harkita ja tehdä vastuullisia päätöksiä. Sivistynyt valtio pitää huolta kansalaisistaan, silloin kun heidän omat voimat ei riitä. Sivistynyt valtio toimii kansallisen lain määräämissä rakenteissa ja kunnioittaa niin kansallisia kuin kansainvälisiä sopimuksia ja lakeja.

Esimerkin näyttäminen on myös sivistysvaltion tehtävä. Vaikka joskus maailmanlaajuiset haasteet voivat tuntua kaukaisilta ja voimme ajatella Suomen olevan mitätön toimija niiden ratkaisijana, on hyvä ymmärtää, että jokaisella ratkaisulla mitä teemme Suomessa, Hämeenlinnassa ja omassa kodissa, on kuitenkin merkityksensä isossa kuvassa.

Me tarvitsemme vastuullista asennetta ja erityisesti me tarvitsemme nyt tervettä isänmaallisuutta, kuten Helsingin sanomien kolumnisti Heikki Aittokoski kirjoitti eräässä kolumnissaan muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla.

”Terve isänmaallisuus ei ole kiihkoilevaa nationalismia. Terve isänmaallisuus on voimavara, joka auttaa puhaltamaan yhteen hiileen. Siihen perustuu muun muassa hyvinvointivaltio. Me emme saa katsoa maailmaan mustien lasien läpi vaan meidän tulee katsoa asiaa kuin asiaa ratkaisukeskeisesti.”

Maassamme on paljon uusia suomalaisia, jotka eivät ole valkoisia suomalais-ugrilaisia protestantteja. Heillä on omat tapansa, kielensä ja kulttuurinsa mutta heillä on myös halu tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. He tarvitsevat meitä ja me heitä. Yhdessä onnistumme.

Onnea Suomelle! Onnea meille kaikille!