Hyvät oppilaat ja henkilökuntaKädessäni on vanha koulukirja, Lukemisto Suomen lapsille, Kotoisia tarinoita. Löysin tämän lapsena mummulasta ja tämä on oman isäni tai hänen sisarustensa koulukirja. Näitä lukemistoja alettiin julkaista koulujen käyttöön vuonna 1906 eli 117 vuotta sitten ja niiden tarkoitus oli innostaa lapsia ja nuoria lukemaan ja myös kasvattaa heitä ajattelemaan, tuntemaan ja ymmärtämään omaa toimintaa suhteessa muihin.
Yksi lempitarinani tästä kirjasta on Topeliuksen Koivu ja tähti. Tarina kertoo kahdesta lapsesta, pojasta ja tytöstä, jotka olivat joutuneet pakenemaan sotaa ja levottomuuksia ja joutuneet eroon perheestään.
Vieraalla maalla asuessa he tunsivat kuitenkin pohjatonta koti-ikävää ja niinpä olojen rauhoituttua he lähtivät pitkälle kotimatkalle. Ainoa muistikuva kodista oli pihalla oleva koivu ja taivaalla vilkkuva tähti. Nämä ohjenuoranaan he vaelsivat pitkän matkan ja lopulta onnistuivat pääsemään kotiin. Positiivisella elämänasenteella ja vahvalla luottamuksella asioiden onnistumiseen, he saavuttivat päämäärän mahdottomalta tuntuneessa tilanteessa ja löysivät kotiin.
Koti on meille jokaiselle tärkeä paikka. Oma alueemme, jossa voimme olla omia itseämme. Siellä saa lepoa ja saa olla rauhassa. Sinne kaipaa, kun on jossain muualla. Koti on pesä meille jokaiselle.
Aina kotona ei ole rauhallista. Aina kotona ei ole hyvä olla. Kotona voi olla myös vaarallista ja sieltä on lähdettävä pois. Mutta siitä huolimatta sinne kaipaa. Kaipuu jää. Ja unelma kotiin palaamisesta. Kodin voi joutua rakentamaan pysyvästi uuteen kulttuuriin ja maahan. Ja silloin uudesta maasta tulee se tärkeä, kotimaa.
Viisaus piilee sanonnassa, ei kotini ole siellä missä asun, vaan siellä, missä koen, että tulen ymmärretyksi. Juuri näin. Kotona pitää olla hyvä olla ja sinulla on hyvä olla silloin, kun koet hyväksyntää ja ymmärrystä. Lämpöä ja lohdutusta. Kotimme on siellä, missä ovat rakkaat ihmisemme.
Näinä levottomina aikoina, jotkut ystävämme ovat joutuneet jättämään kotinsa ja myös ne rakkaat ihmiset. Uutta kotia ja identiteettiä etsiessään he tarvitsevat meidän jokaisen apua ja tukea. Meillä jokaisella on vastuumme ja mahdollisuutemme vaikuttaa siihen, millaiseksi heidän uusi kotinsa täällä Suomessa muodostuu.
Hyvät kuulijat
Suomi on ollut itsenäinen valtio 106 -vuotta. Huomenna saamme juhlia Suomea ja meitä suomalaisia.
Mitä itsenäisyys on? Se on riippumattomuutta, omaleimaisuutta ja vapautta? Ja samalla se on myös vastuuta omista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista muille maille sekä ympäristölle.
Suomen maine maailmalla on se, että Suomeen voi luottaa ja että Suomi hoitaa sille annetut velvollisuudet. Suomi on aina ollut myös edelläkävijä valtio, joka näyttää omilla valinnoillaan ja toimillaan esimerkkiä muille valtioille mm. ilmastokriisin pysäyttämisessä. Suomi on halunnut olla hiilineutraalivaltio vuoteen 2035 mennessä. Onnistummeko tässä tavoitteessa, riippuu meistä jokaisesta ja meidän jokaisen valinnoista?
Suomi on yhtäkuin me ihmiset, jotka asumme Suomessa. Meidän valintamme, ajatuksemme ja tekomme määrittävät, millainen on itsenäinen Suomi 2020 -luvulla ja tulevaisuudessa.
Me ja erityisesti te nuoret olette paljon vartijoina. Haluammeko Suomen olevan jatkossakin sivistynyt yhteiskunta, hyvinvointivaltio, jossa oikeuslaitos on riippumaton ja jossa valta perustuu demokratiaan, kansan valitsemaan edustukselliseen hallintokoneistoon?
Kyllä me haluamme ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitä maailmalla tapahtuu ja miten me omassa maassamme reagoimme näihin ilmiöihin, jotka näkyvät myös meillä. Puolustammeko meille tärkeitä arvoja, niitä asioita, jotka ovat olleet yhteiskuntarauhamme tae.
Suomalaisen yhteiskunnan menestys on perustunut paljolti kansakunnan sivistykseen. Sivistyneessä valtiossa osataan ajatella, harkita ja tehdä vastuullisia päätöksiä. Sivistynyt valtio pitää huolta kansalaisistaan, silloin kun heidän omat voimat ei riitä. Sivistynyt valtio toimii kansallisen lain määräämissä rakenteissa ja kunnioittaa niin kansallisia kuin kansainvälisiä sopimuksia ja lakeja.
Esimerkin näyttäminen on myös sivistysvaltion tehtävä. Vaikka joskus maailmanlaajuiset haasteet voivat tuntua kaukaisilta ja voimme ajatella Suomen olevan mitätön toimija niiden ratkaisijana, on hyvä ymmärtää, että jokaisella ratkaisulla mitä teemme Suomessa, Hämeenlinnassa ja omassa kodissa, on kuitenkin merkityksensä isossa kuvassa.
Me tarvitsemme vastuullista asennetta ja erityisesti me tarvitsemme nyt tervettä isänmaallisuutta, kuten Helsingin sanomien kolumnisti Heikki Aittokoski kirjoitti eräässä kolumnissaan muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla.
”Terve isänmaallisuus ei ole kiihkoilevaa nationalismia. Terve isänmaallisuus on voimavara, joka auttaa puhaltamaan yhteen hiileen. Siihen perustuu muun muassa hyvinvointivaltio. Me emme saa katsoa maailmaan mustien lasien läpi vaan meidän tulee katsoa asiaa kuin asiaa ratkaisukeskeisesti.”
Maassamme on paljon uusia suomalaisia, jotka eivät ole valkoisia suomalais-ugrilaisia protestantteja. Heillä on omat tapansa, kielensä ja kulttuurinsa mutta heillä on myös halu tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. He tarvitsevat meitä ja me heitä. Yhdessä onnistumme.
Onnea Suomelle! Onnea meille kaikille!