torstai 29. helmikuuta 2024

Hämeenlinna on ihmisen paikka


 

Viime viikkoina olemme lukeneet useampia mielipidekirjoituksia Hämeenlinnan keskustan kehittämisen jämähtäneestä tilasta. Viimeisimpänä valtuutettu Antti Leinikka (HäSa 14.2.2024) kaipasi kirjoituksessaan kaupunkikeskustan tilannekuvan päivitystä ja keskitetyn pysäköinnin ratkaisua, jolla saataisiin keskusta-alueen kiinteistöjen rakennushankkeet nousuun. 

Olen samaa mieltä Leinikan kanssa siitä, että kaupungin tehtävä on mahdollistaa kaavoituksen keinoilla (rakennusoikeuden lisääminen) kehityshankkeiden mahdollisuudet edetä. Jos keskustaan halutaan lisää elämää ja palveluita, sinne tarvitaan palvelujen käyttäjiä eli asukkaita. Asukkaita taas saadaan kiinnostavilla, oikeankokoisilla ja -hintaisilla asunnoilla.

Hämeenlinnan keskustan tila on huolestuttava ja tämä tila on ollut ennakoitavissa jo kauan. Keskitetyn pysäköintiratkaisun (toriparkin) hylkäämisen yhteydessä puhuttiin sen mahdollisista vaikutuksista keskusta-alueen elinvoimaan. Torin ympäristö ja Reska ovat olleet Hämeenlinnan keskustan ydintä mutta jos keskustaan ei investoida, niin keskusta tulee siirtymään muualle.

”Vox populi” antoi vahvan mielipiteensä siitä, mitä keskustaan ei haluta. Toriparkki nähtiin kalliina ja liian suurena riskinä kaupungin hartioille. Vuosina 2013-2017 istunut valtuusto oli tehnyt päätöksen toriparkin rakentamisesta jos hankkeeseen tulisi vähintään puolet yksityistä rahaa. On harmillista, ettei tälle puolikkaalle rahoitusosuudelle löytynyt näkyviä yksityisiä ”rahoituskasvoja”. Kaupunkilaiset ja päättäjät olisivat tarvinneet varmuuden siitä, ettei kallis hanke jää kaupungin vastuulle. Tässä syy päättäjien päättämättömyyteen ja hankkeen kaatumiseen viime metreille viime valtuustokaudella.

Hämeenlinnaa ei voida myydä alennusmyynnillä, eikä hämeenlinnalaisten veronmaksajien piikkiin voi investoida holtittomasti. Tarvitaan kuitenkin rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja tehdä sellaisiakin päätöksiä, jotka menneen maailman ja tämän päivän kokemuksella tuntuvat utopistisilta.

Tulevaisuus edellyttää investointeja ja vahvaa yhteistyötä eri tahojen kanssa. Hämeenlinnan keskustan tulevaisuus on vahvasti kiinni tahdosta tehdä hyvää kaupungille ja kaupunkilaisille. Hämeenlinna tarvitsee aitoa välittämistä ja vahvaa kotiseuturakkautta, jota luonnollisesti on hämeenlinnalaisilla itsellään.

Hämeenlinnalla on kaikki mahdollisuudet menestyä vetovoimaisena kaupunkina, kun vaan uskallamme katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja kääntää ominaispiirteemme vetovoimaksi. Tähän tarvitsemme, kuten kukoistavaan parisuhteeseen, kaikkien osapuolten (kiinteistöjen omistajien, sijoittajien, yrittäjien, päättäjien, virkamiesten ja kaupunkilaisten), yhteistä tahtoa, tunnetta ja sitoutumista Hämeenlinnaan.


perjantai 22. joulukuuta 2023

Joulupuhe 2023



Hyvät oppilaat, henkilökunta ja muu juhlaväki

Kaksi kuukautta Hämeenlinnan Yhteiskoulun rehtorina on vierähtänyt todella nopeasti ja olen edelleen erittäin innoissani saadessani johtaa tätä koulua. Meillä on täällä Tuomelassa ja myös Myllymäessä erittäin hyvä yhteisö joka mahdollistaa hyvät edellytykset onnistumiseen niin oppimisessa kuin työn tekemisessä. 

Positiivisuus, ilo ja rohkeus ovat ne kolme sanaa mitkä ensimmäisinä tulee mieleen hykkiläisten, lasten, nuorten ja aikuisten kohtaamisista. Täällä on saanut kohdata päivittäin iloisia ja reippaita lapsia ja nuoria ja se juuri on työni ydintä ja tekee siitä merkityksellistä.

Olemme saaneet hiljattain kouluumme myös uusia koulutovereita. Koulussa aloitti pari viikkoa sitten kaksi uutta alakoulun valmistavan opetuksen ryhmää.Lämpimästi tervetuloa kouluumme. 

Koulumme on monikulttuurinen ja siksi on tärkeää, että osaamme huomioida juhlissamme erilaisia perinteitä ja arvostaa myös omaamme. Arvostavassa ja toista huomioonottavassa juhlakulttuurissa on hyvä kertoa, mihin perinteisiin esitykset liittyvät ja mahdollistaa myös esityksen katsomiseen osallistumattomuus. 

 

Kun perinteitä huomioidaan tasapuolisesti, ei osallistumattomuudelle ehkä ole tarvettakaan. Ehkä voimme rikastaa juhlaperinteitämme huomioimalla myös muiden kulttuurien juhlaperinteitä. Juhla voi olla suuri ja pieni. Tärkeää olisi, että tunnemme jokainen tulevamme huomioiduksi. 

 

Ajelin töistä kotiin muutama vuosi sitten ja radiosta tuli joululaulu, jossa laulettiin ” Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken? Mitä vikaa on rukouksessa, joka jouluna kaikuu yli kaupunkien? Mitä vikaa on rakkaudessa?” 

 

Sanat koskettivat. Mietin, miksi tänä päivänä haluamme enemmän olla erillämme kuin yhdessä? Miksi kriittinen ja rajoja asettava mielipide on arvokkaampi kuin suvaitsevainen? Eihän se ole keneltäkään pois, jos oppii ymmärtämään erilaista arvomaailmaa ja vakaumusta. Kuitenkin, loppupeleissä, olemme ihmisiä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäiseen on se, millä on merkitystä.

 

Maailma, jossa elämme tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan joulun sanomaa. Hyvää tahtoa, rauhaa ja lähimmäisen rakkautta. 

 

Haluan omalta osaltani toivottaa teille rauhallista joulua ja laulaa teille laulun, joka tuntuu itselleni juuri nyt erityisen tärkeältä. 

 



Tämä maailma tarvitsee joulun sanomaa



Joulun alusviikot ovat koulujen ja päiväkotien juhla-aikaa. Jouluaskartelut, piparin leivonta ja siitä tuleva tuoksu sekä joulumusiikki tuovat juhlantuntua. Lopulta kaikki huipentuu yhteiseen juhlaan, jossa lapset sekä nuoret saavat esiintyä ja näyttää taitojaan, niin toisilleen kuin myös läheisilleen.

 

Kouluille ja päiväkodeille juhlaperinteet ovat tärkeitä. Ne rytmittävät vuoden kiertoa mukavasti ja niiden kautta siirretään myös tapakasvatusta ja perinteitä. Viime vuosina juuri jouluun liittyvät perinteet ovatkin meitä kovasti puhututtaneet. Voiko joulujuhlaa viettää tunnustuksettomasti ja kaikkien vakaumus huomioon ottaen?

 

Kun tämä kysymys esitettiin itselleni, ajattelin ensin, että onpa hassu kysymys. Jouluhan on toinen suurista kristillisistä juhlistamme. Pitääkö koulujen juhlat karsia näistä elementeistä? Opetushallitus on linjannut ettei yksittäinen, kristilliseen juhlaperinteeseen liittyvä ohjelmanumero, tee juhlasta tunnustuksellista, eikä myöskään joululaulujen hartaat sävyt, jotka ovat tunnusomaisia meille melankoliaan taipuville suomalaisille.

 

Ajelin töistä kotiin muutama vuosi sitten ja radiosta tuli joululaulu, jossa laulettiin ” Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken? Mitä vikaa on rukouksessa, joka jouluna kaikuu yli kaupunkien? Mitä vikaa on rakkaudessa?” Sanat koskettivat. Mietin, miksi tänä päivänä haluamme enemmän olla erillämme kuin yhdessä? Miksi kriittinen ja rajoja asettava mielipide on arvokkaampi kuin suvaitsevainen? Eihän se ole keneltäkään pois, jos oppii ymmärtämään erilaista arvomaailmaa ja vakaumusta. Kuitenkin, loppupeleissä, olemme ihmisiä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäiseen on se, millä on merkitystä.

 

Suomi on monikulttuurinen maa ja koulujen ja päiväkotien juhlissa tämä saa näkyä. Arvostavassa ja toista huomioonottavassa juhlakulttuurissa on hyvä kertoa, mihin perinteisiin esitykset liittyvät ja mahdollistaa myös esityksen katsomiseen osallistumattomuus. Kun perinteitä huomioidaan tasapuolisesti, ei osallistumattomuudelle ehkä ole tarvettakaan.

 

Joulujuhlassa voi on olla seimikuvaelma ja joululauluissa voidaan laulaa Jeesuksesta ja enkeleistä. Näiden rinnalla voivat tontut, Nisset ja Nasset, tanssahdella ja tuoda jouluiloa. Koulujen ja päiväkotien juhlaperinteitä voidaan rikastuttaa myös huomioimalla muista kulttuureista tulevien tärkeät päivät. Muslimien Eid al-fitr ja Eid al-adha juhlissa juhlitaan onnen paluuta ja buddhalaisten juhla, vesak, juhlii Buddhan syntymää. Eri juhlaperinteitä huomioimalla pystymme myös kasvattamaan lapsistamme maailmankansalaisia, joilla on kyky ymmärtää muita ja arvostaa erilaisia tapoja juhlia elämää.

 

Itselleni joulu on rauhoittumisen aikaa. Jouluna tavataan sukua ja muistellaan menneitä.  Joulun sanoma on edelleen ajankohtainen ja merkityksellinen. Joulu on rauhan ja rakkauden juhla. Rauhallista joulua kaikille!

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Puhe Hämeenlinnan Yhteiskoulun itsenäisyysjuhlassa 5.12.2023


 Hyvät oppilaat ja henkilökunta

Kädessäni on vanha koulukirja, Lukemisto Suomen lapsille, Kotoisia tarinoita. Löysin tämän lapsena mummulasta ja tämä on oman isäni tai hänen sisarustensa koulukirja. Näitä lukemistoja alettiin julkaista koulujen käyttöön vuonna 1906 eli 117 vuotta sitten ja niiden tarkoitus oli innostaa lapsia ja nuoria lukemaan ja myös kasvattaa heitä ajattelemaan, tuntemaan ja ymmärtämään omaa toimintaa suhteessa muihin.

Yksi lempitarinani tästä kirjasta on Topeliuksen Koivu ja tähti. Tarina kertoo kahdesta lapsesta, pojasta ja tytöstä, jotka olivat joutuneet pakenemaan sotaa ja levottomuuksia ja joutuneet eroon perheestään.

Vieraalla maalla asuessa he tunsivat kuitenkin pohjatonta koti-ikävää ja niinpä olojen rauhoituttua he lähtivät pitkälle kotimatkalle. Ainoa muistikuva kodista oli pihalla oleva koivu ja taivaalla vilkkuva tähti. Nämä ohjenuoranaan he vaelsivat pitkän matkan ja lopulta onnistuivat pääsemään kotiin. Positiivisella elämänasenteella ja vahvalla luottamuksella asioiden onnistumiseen, he saavuttivat päämäärän mahdottomalta tuntuneessa tilanteessa ja löysivät kotiin.

Koti on meille jokaiselle tärkeä paikka. Oma alueemme, jossa voimme olla omia itseämme. Siellä saa lepoa ja saa olla rauhassa. Sinne kaipaa, kun on jossain muualla. Koti on pesä meille jokaiselle.

Aina kotona ei ole rauhallista. Aina kotona ei ole hyvä olla. Kotona voi olla myös vaarallista ja sieltä on lähdettävä pois. Mutta siitä huolimatta sinne kaipaa. Kaipuu jää. Ja unelma kotiin palaamisesta. Kodin voi joutua rakentamaan pysyvästi uuteen kulttuuriin ja maahan. Ja silloin uudesta maasta tulee se tärkeä, kotimaa.

Viisaus piilee sanonnassa, ei kotini ole siellä missä asun, vaan siellä, missä koen, että tulen ymmärretyksi. Juuri näin. Kotona pitää olla hyvä olla ja sinulla on hyvä olla silloin, kun koet hyväksyntää ja ymmärrystä. Lämpöä ja lohdutusta. Kotimme on siellä, missä ovat rakkaat ihmisemme.

Näinä levottomina aikoina, jotkut ystävämme ovat joutuneet jättämään kotinsa ja myös ne rakkaat ihmiset. Uutta kotia ja identiteettiä etsiessään he tarvitsevat meidän jokaisen apua ja tukea. Meillä jokaisella on vastuumme ja mahdollisuutemme vaikuttaa siihen, millaiseksi heidän uusi kotinsa täällä Suomessa muodostuu.

 

Hyvät kuulijat

Suomi on ollut itsenäinen valtio 106 -vuotta. Huomenna saamme juhlia Suomea ja meitä suomalaisia.

Mitä itsenäisyys on? Se on riippumattomuutta, omaleimaisuutta ja vapautta? Ja samalla se on myös vastuuta omista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista muille maille sekä ympäristölle.

Suomen maine maailmalla on se, että Suomeen voi luottaa ja että Suomi hoitaa sille annetut velvollisuudet. Suomi on aina ollut myös edelläkävijä valtio, joka näyttää omilla valinnoillaan ja toimillaan esimerkkiä muille valtioille mm. ilmastokriisin pysäyttämisessä. Suomi on halunnut olla hiilineutraalivaltio vuoteen 2035 mennessä. Onnistummeko tässä tavoitteessa, riippuu meistä jokaisesta ja meidän jokaisen valinnoista?

Suomi on yhtäkuin me ihmiset, jotka asumme Suomessa. Meidän valintamme, ajatuksemme ja tekomme määrittävät, millainen on itsenäinen Suomi 2020 -luvulla ja tulevaisuudessa.

 Me ja erityisesti te nuoret olette paljon vartijoina. Haluammeko Suomen olevan jatkossakin sivistynyt yhteiskunta, hyvinvointivaltio, jossa oikeuslaitos on riippumaton ja jossa valta perustuu demokratiaan, kansan valitsemaan edustukselliseen hallintokoneistoon?

Kyllä me haluamme ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitä maailmalla tapahtuu ja miten me omassa maassamme reagoimme näihin ilmiöihin, jotka näkyvät myös meillä. Puolustammeko meille tärkeitä arvoja, niitä asioita, jotka ovat olleet yhteiskuntarauhamme tae.

Suomalaisen yhteiskunnan menestys on perustunut paljolti kansakunnan sivistykseen. Sivistyneessä valtiossa osataan ajatella, harkita ja tehdä vastuullisia päätöksiä. Sivistynyt valtio pitää huolta kansalaisistaan, silloin kun heidän omat voimat ei riitä. Sivistynyt valtio toimii kansallisen lain määräämissä rakenteissa ja kunnioittaa niin kansallisia kuin kansainvälisiä sopimuksia ja lakeja.

Esimerkin näyttäminen on myös sivistysvaltion tehtävä. Vaikka joskus maailmanlaajuiset haasteet voivat tuntua kaukaisilta ja voimme ajatella Suomen olevan mitätön toimija niiden ratkaisijana, on hyvä ymmärtää, että jokaisella ratkaisulla mitä teemme Suomessa, Hämeenlinnassa ja omassa kodissa, on kuitenkin merkityksensä isossa kuvassa.

Me tarvitsemme vastuullista asennetta ja erityisesti me tarvitsemme nyt tervettä isänmaallisuutta, kuten Helsingin sanomien kolumnisti Heikki Aittokoski kirjoitti eräässä kolumnissaan muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla.

”Terve isänmaallisuus ei ole kiihkoilevaa nationalismia. Terve isänmaallisuus on voimavara, joka auttaa puhaltamaan yhteen hiileen. Siihen perustuu muun muassa hyvinvointivaltio. Me emme saa katsoa maailmaan mustien lasien läpi vaan meidän tulee katsoa asiaa kuin asiaa ratkaisukeskeisesti.”

Maassamme on paljon uusia suomalaisia, jotka eivät ole valkoisia suomalais-ugrilaisia protestantteja. Heillä on omat tapansa, kielensä ja kulttuurinsa mutta heillä on myös halu tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. He tarvitsevat meitä ja me heitä. Yhdessä onnistumme.

Onnea Suomelle! Onnea meille kaikille!



tiistai 31. lokakuuta 2023

Laadukkaat arjen ja vapaa-ajan palvelut ovat veto-ja pitovoimaa



Olen viime aikoina pohtinut usein sitä, mitä asioita tarvitsemme pitääksemme  Hämeenlinnan kiinnostavana ja vetovoimaisena kaupunkina? Riittääkö se, että peruspalvelut ovat kunnossa vai pitääkö olla jotain extraa? Mikä on extraa? Ihmisen vapaa-aikaan liittyvät hyvinvointiaktiviteetit eivät ole mielestäni  turhia asioita vaan me tarvitsemme niitä täysipainoiseen elämäämme.

Elinvoimainen kaupunki tarvitsee vapaa-ajan aktiviteetteja, tapahtumia ja ihmisille  elämyksiä. Usein tiukassa taloudellisessa tilanteessa, alamme ”höyläämään” näistä vähemmän tärkeistä asioista mutta pitkällä tähtäimellä ”höylääminen” koituu tappioksi juuri vetovoimaisuuden näkökulmasta. Ihmiset haluavat arjen perusasioiden lisäksi erilaisia mahdollisuuksia hyvinvointinsa tukemiseen, liikkumisen mahdollisuuksia ja kulttuuri-ja taide-elämyksiä.

Hämeenlinnan teatteri viettää kuluvana vuonna 120-vuotisjuhlaansa ja on koonnut, johtajansa Anna -Elina Lyytikäisen johdolla,  juhlavuotensa kunniaksi mahtavan vetovoimaisen ohjelmiston, jota tullaan katsomaan ja kokemaan myös muilta paikkakunnilta. Siksi onkin surullista, että teatterin avustuksesta, jota on viimeiset vuodet ”höylätty” jo ihan tarpeeksi, halutaan viedä vielä ”siivu” tulevassa talousarviossa. Tällä ”siivulla” ei isossa kuvassa ole Hämeenlinnan taloudelle suurtakaan merkitystä mutta teatterille sillä on. Myös psykologisesti. Toivon todella, että löydämme tulevissa budjettineuvotteluissa  yhteisen ratkaisun, jossa ei tarvitse höylätä yhtään vaan teatteri saa jatkaa onnistunutta uudistumistaan rauhallisin mielin.

Kaupunginjohtajan  talousarvioesityksessä  on monia hyviä esityksiä liikunnan edellytysten lisäämiseksi mm. maauimalan korjaus, tekojää ja myös myöhemmin korjattavaksi tuleva Kaurialan kenttä. Kaikki nämä ovat tärkeitä kohteita ja työ liikuntaedellytysten parantamiseksi on hyvä saada käyntiin. Kaurialan kentän ja maauimalan korjaukset ovat välttämättömiä ja niitä ei saa unohtaa tulevissa budjettiesityksissäkään. 

Tekojääradan saaminen kaupunkiin täyttää monen pienemmän ja isomman kaupunkilaisen monivuotisen toiveen. Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa tekojääratoja saisi olla useampiakin, varsinkin kun talvikausi luonnollisina ulkojäineen jää nykyisin niin olemattomaksi. Jos tämä yksi tekojää nyt kuitenkin saadaan, olen varma, että se tulee liikuttamaan monia kaupunkilaisia. Tekojää tuo toteutuessaan myös synenergiaetua Pullerin tekonurmikentälle, mikä taas parantaa sen käytettävyyttä kylminä talvikuukausina. 

Kaupungin vetovoima ja pitovoima on hyvissä ja saavutettavissa palveluissa mutta myös kiinnostavissa vapaa-ajan aktiviteeteissa. Tarvitsemme niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin ”liikuttajia” ja näihin pitää rohkeasti panostaa.  

Kilpailu elinvoimaisuudesta ja vetovoimaisuudesta on kaupunkien välillä kova. Hämeenlinna ei voi tuudittautua ruususen uneen ja luottaa nykyisiin vetovoimatekijöihinsä  vaan Hämeenlinnan tulee tehdä rohkeasti valintoja ja päätöksiä sekä resurssoida riittävästi asioihin, joilla vaikutetaan ihmisen arkeen ja vapaa-aikaan. Nämä ovat niitä vetovoimatekijöitä, jotka ratkaisevat työn, lasten ja nuorten palvelujen sekä asumisen hinnan lisäksi sen, missä ihmiset haluavat asua. 

Kirjoitus julkaistu Kaupunkiuutisten Paikallista porinaa -sarjassa 25.10.2023.

perjantai 8. syyskuuta 2023

Hämeenlinna, arvostavan ja toista kunnioittavan keskustelukulttuurin kehdoksi?

 


Hämeenlinna toimii syyskuussa Hyvin sanottu -festivaalien päänäyttämönä. Hämeenlinnalle tämä on mahtava mahdollisuus profiloitua kaupungiksi, jossa arvostetaan hyvää, asiallista ja toista kunnioittavaa keskustelukulttuuria. 


Tämä on jo toinen syksy kun tapahtuma järjestetään Verkatehtaalla ja itselläni odotukset tapahtuman suhteen ovat korkealla. Kahden päivän aikana meillä kaikilla on mahdollisuus päästä seuraamaan eri aiheisiin liittyviä Erätauko-keskusteluja. Erätauko-menetelmässä tärkeää on antaa tilaa erilaisille näkökulmille ja pysähtyä kuulemaan mitä toisella on sanottavana.

 

Me tarvitsemme tällaisia keskustelufoorumeita. Me tarvitsemme tietoisuutta siitä, miten puhumme tai miten kirjoitamme toisistamme kunnioittavammin. Omaa mielipidettä ei tarvitse muuttaa mutta voi yrittää ymmärtää toista, joka ajattelee asioista eri tavalla. Ja aina voi kehittyä myös itse keskustelijana. Tietoisuus auttaa huomaamaan omat erehdykset ja virheet, joista on hyvä ottaa opiksi.

 

Maailma ei ole niin yksinkertainen, että olisimme kaikista asioista aina samaa mieltä. Eri mielipiteet kumpuavat erilaisista arvostuksista ja usein on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Päätöksenteossa tämä on tärkeää, sillä päättäjien on hahmotettava päätösten vaikutukset. Jos asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta voi päätöksen seuraukset olla jollekin osapuolelle kohtuuttomat. Kompromissi on usein tästä syystä hyvä. 

 

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut nimenomaan tälle pohjalle. Monipuoluejärjestelmässä mikään puolue ei ole päässyt yksin muodostamaan hallitusohjelmaa vaan on pyritty tasapuolisesti huomioimaan eri tilanteissa olevat kansalaiset. Jokainen on joutunut tinkimään jostain ja vastavuoroisesti saanut edistettyä itselleen tärkeää asiaa. Näin on ollut ja näin toivon mukaan on myös tulevaisuudessa. Se on demokratian kannalta tärkeää.

 

Kompromissi sopii moneen tilanteeseen kuten myös toisen mielipiteen kunnioitus, mutta on asioita, joita ei pidä hyväksyä. Rasismi kuuluu tähän joukkoon. 


Vapaa, länsimainen demokratia on perustunut arvomaailmaan, jossa ihmisarvo on jakamaton. Tällä hetkellä me näemme Suomessa, Euroopassa ja maailmassa paljon esimerkkejä siitä, millaiseen yhteiskuntaan ajaudumme jos luovumme näiden arvojen puolustamisesta. 

 

Asuin 90-luvun alussa Joensuussa ja aloitin työurani samoihin aikoihin. Kouluissa näki paljon vihreätakkisia nuoria. Meistä moni, myös itse, ajattelin sen olevan muoti-ilmiö mutta pilottitakin alta paljastuikin paljon enemmän. Takki symboloi kuulumista jengiin, ryhmään, jonka tavoitteet olivat rasistisia ja esikuvat löytyivät Natsi-Saksasta.  Joensuuhun oli syntynyt huomaamatta rasistinen skinhead-liike, joka häiriköi kaupungissa aiheuttaen kaupungille moniksi vuosiksi pysyvän mainehaitan. Tämä kaikki oli mahdollista koska suurin osa meistä, tavallisista kaupunkilaisista, ei nähnyt eikä ymmärtänyt ajoissa, mistä oli kysymys? 

 

Nyt kun seuraan valtakunnan politiikkaa ja mediassa käytävää keskustelua, olen harmissani siitä, että vasta nyt mediassa suhtaudutaan rasismiin sen vaatimalla vakavuudella. Rasismista pitää puhua ja kirjoittaa ja sitä ei pidä ”valkopestä” hyväksyttäväksi missään tilanteessa. Siihen on oltava nollatoleranssi jokaisella vastuullisessa asemassa olevalla ihmisellä. 


Kirjoitus Kaupunkiuutisten Paikallista porinaa -kolumniin 19.7.2023



Päätöksenteon ihanuus ja kurjuus



Hämeenlinnan valtuustossa nousi kevään loppuessa esiin turhautuneisuuden tunne monen päättäjät suusta. ”Eikö meillä päättäjiksi valituilla ole enää mitään päätettävää?” ”Missä ovat kaikki ne tärkeät kaupungin tulevaisuuden suuntaan vaikuttavat toimenpiteet? Eikö kaupunkia enää viedä vikasuuntaan, jota voisimme vastustaa?”


Mediakin kiinnostui tästä. Miksi valtuusto istuu kokouksensa kuunnellen selvityksiä, raportteja ja muita tiedonantoja? Ontuuko virkamiesvalmistelu jostain syystä vai eikö kaupunkia haluta tai uskalleta kehittää?


Päätettävien pykälien vähyyteen on varmasti monia syitä mutta on hyvä ymmärtää, miten päätöksenteko toimii. Virkamiesvalmistelu lähtee aina valtuustossa tehtyjen päätösten pohjalta. Se mihin suuntaan kaupunkia viedään ja valmistelua aletaan tehdä, on lähtöisin päättäjien päätöksestä. Jos halutaan, että asiat etenee, täytyy päätöksentekijöiden olla sitoutuneita pitkän aikavälin suunnitelmaan. Yhdessä valtuustokaudessa asioita ei viedä loppuun vaan se mitä tämä valtuusto päättää, näkyy pienempinä ja isompina päätöksinä myös tulevaisuuden valtuustojen työssä.


Siksi olisikin tärkeää, että kokonaiskuva kaupungin tulevaisuudesta olisi kirkas ja hyväksytty laajalla pohjalla. Millainen kaupunki Hämeenlinnan halutaan olevan ja mitä se meiltä kaikilta edellyttää? Millaisia väliportaan tilanteita tuo tavoite meille tuo?

Kun tämä yhteinen ymmärrys on olemassa, se takaa ettei sen eteen tehty työ, virkamiesvalmistelu ja päätöksenteko, valu hukkaan. Työaika on rahaa ja resursseja. Resurssiviisaana kaupunkina ennakointi ja hyvä suunnittelu on tärkeää. Se takaa myös sen, että päätöksenteko ja kaupungin kehittämishankkeiden eteneminen on johdonmukaista. Monet asiat kun ovat riippuvaisia toisesta päätöksestä. Tästä esimerkkinä vaikka keskustan kevyen liikenteen liikennejärjestelyt. On vaikeaa saada katuja kevyen liikenteen käyttöön, jos autojen pysäköintiratkaisua keskustan alueella ei ole ratkaistu.


Meidän päätöksentekijöiden tulisi sitoutua viemään asioita eteenpäin. Niissäkin tilanteissa, joissa päätös voi olla joidenkin mielestä surkea. On nimittäin monia päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia. Näitäkin tilanteita pitää kestää. Päättäjän ei myöskään pidä edistää jonkun yksittäisen tahon agendaa vaan ajaa aina kaupungin asiaa. Joskus se voi olla niin, että yksittäisen tahon asian edistäminen hyödyttää myös kaupunkia eikä sellaisen päätöksen tekemiseen ole silloin mitään estettä. Kaupungin asioiden päättämisessä ei myöskään pitäisi politikoida vaan katsoa asioita monelta kantilta ja pyrkiä yhteiseen, kokonaiskuvan kannalta parhaaseen ratkaisuun.


Tuleva syksy tuo päätöksentekoon päätettäviä asioita. Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja siinä työssä virkamiehet ovat ahkeroineet jo jonkun tovin.  Vahva olettamukseni on, ettei päätösten tekeminen tule olemaan helppoa ja siksi nyt tarvitaan vahvaa yhteistyötä eri poliittisten ryhmien välille. Surkeisiin päätöksiin ei ole varaa muttei myöskään päättämättömyyteen.

Kirjoitus julkaistiin Kaupunkiuutisissa 6.9.20

Hämeenlinna on ihmisen paikka

  Viime viikkoina olemme lukeneet useampia mielipidekirjoituksia Hämeenlinnan keskustan kehittämisen jämähtäneestä tilasta. Viimeisimpänä ...