Minun Suomeni on sivistynyt, oikeudenmukainen ja vapaa

 Vietämme huomenna Suomen 107- vuotissyntymäpäivää. Kun Suomi itsenäistyi maailma oli myllerryksessä. Valtioita hävisi ja uusia tuli, Suomi siinä mukana. Euroopassa monissa maissa yhteiskuntaluokkien väliset erot olivat kasvaneet erittäin suuriksi ja ilmassa oli paljon, niin maiden sisäistä kuin myös maiden välistä vastakkainasettelua ja vihan lietsontaa.

Sellainen tilanne oli myös juuri itsenäistyneessä Suomessa ja historia kertoo meille mihin se lopulta meidätkin valitettavasti ajoi.

Me voimme oppia historiasta ja olla toteuttamatta samoja virheitä kuin mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet. Tämä edellyttää meiltä historian tuntemusta, oman toiminnan ohjausta, empatiakykyä eli toisen asemaan asettumisen kykyä ja erityisesti tahtoa yhtenäisyyteen.

Suomen itsenäisyyden historiassa on useita tilanteita, jolloin on mitattu Suomen kansan tahtoa olla yhtenäinen kansa. 85 vuotta sitten tätä yhteistä tahtotilaa mitattiin, kun Suomella oli vastassaan ylivoimainen vastustaja. Suomalaisten yhtenäisyys ja yhteinen tahto puolustaa omaa valtiota pystyi pysäyttämään vihollisen mahdollisuudet vallata maamme. Yhtenäisyys oli mitä suuressa määrin henkistä ja moraalista. Tämä jäi historian kirjoihin nimellä, Talvisodan henki.

Millainen Suomi on tänä päivän ja millainen haluamme sen olevan tulevaisuudessa?

Valitettavasti me näemme Suomessa tänä päivänä vahvoja jakolinjoja ja polarisaatiota, jotka ovat omalta osaltaan heikentämässä kansamme yhtenäisyyttä. Omana elinaikanani Suomi ei ole koskaan ollut näin eripurainen kuin mitä se tänä päivänä on, ja se on minusta todella surullista.

Yhtenäinen kansa on vahva kansa. Sen ei tarvitse olla samaa mieltä kaikista asioista, mutta sen  tulee pystyä toimimaan yhdessä. ”Yhdessä” on myös Tasavallan presidentin itsenäisyysvastaanoton teemana. Erilaisten näkemysten kunnioittaminen ja ymmärtäminen sekä kyky kompromisseihin takaa onnistumisen eri tilanteissa, joissa teemme yhteistyötä ja joissa haluamme edistää yhteisiä päämääriä.

Minulle tärkeää on, että minun Suomeni on sivistysvaltio, jossa kaikkien kansalaisten osaamisesta halutaan pitää kiinni ja jossa ymmärretään koulutuksen merkitys ihmisen hyvän elämän edistäjänä, yhteiskuntarauhan ja koko yhteiskunnan menestyksen takeena. Sivistysvaltiossa ihmisellä on kyky erottaa oikea ja väärä sekä hyvä ja paha toisistaan

Minun Suomeni on myös oikeudenmukainen. Se on oikeusvaltio, jossa on säädetty lait ja asetukset ja niistä pidetään kiinni. Siellä kansalaisen ei tarvitse pelätä mielivaltaisia oikeudenkäyntejä vaan jokaista kohdellaan oikeudenmukaisesti. Lait tuovat yhteiskuntaa myös yhteiskuntarauhaa ja tällaisessa maassa on turvallista asua ja elää.

Siksi meillä on  koulussakin säännöt, joista me haluamme pitää kiinni. Ne tuovat yhteisöön järjestystä, turvaa ja rauhaa.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, haluan Suomeni olevan tästä eteenkin päin vapaa valtio. Itsenäisyys on vapautta ja vastuuta. Suomi on ollut aina vastuullinen valtio ja hoitanut oman osuutensa kansainvälisistä sopimuksista ja ollut etujoukoissa toteuttamassa koko maapalloa koskevia tavoitteita esimerkiksi ilmastoasioissa. Suomi on hoitanut myös ulkosuhteensa vakaasti ja ollut eri konflikteissa sovittelijan roolissa. Tämä rooli on sivistysvaltiolle erittäin sopiva.

Näin itsenäisyyspäivänä on hyvä aina muistaa myös se, ettei itsenäisyys ole itsestään selvää. Sen on mahdollistanut meille mennyt sukupolvi, joka myös vakaalla mielellä on rakentanut meille hyvinvointivaltion. Meidän tehtävä on vaalia tätä arvokasta perintöä ja taata myös tuleville sukupolville itsenäinen Suomi.

Kiitos menneille sukupolville itsenäisyydestä! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Puhe Hämeenlinnan Yhteiskoulun itsenäisyysjuhlassa 5.12.2024

Talvi yllätti taas Hämeenlinnan

Hämeenlinnan budjettivaltuustossa 13.11.2024 puhuttiin paljon kävely- ja pyöräteiden talvikunnossapidosta. Aihe on puhuttanut kaupunkilaisia jo monia vuosia ja kaupungin vanhusneuvostokin on ottanut kantaa katujen talvikunnossapitoon.

Pari viikkoa sitten Viipurintien sillan kävelytie oli ns. kulkematon paikka. Lumisateen jälkeen kävelytietä ei ollut auratta ja niinpä sulaneet lumet jäivät liukkaaksi jäätyneeksi pinnaksi. Tämä tilanne olisi ollut ennakoitavissa ja paremmalla kadun auraamisella olisi estetty jään lumen sulaminen jääpinnaksi. Mistä kiikastaa, ettei tällainen onnistu? Rahasta vai asenteesta? Liukkaus aiheuttaa talvikeleillä paljon kaatumisia ja vammoja. Muutama vuosi sitten Hämeenlinnassa valtuusto päätti jakaa ikäihmisille kenkiin kiinnitettävä liukuesteitä. Eikö olisi kuitenkin parempi panostaa kävely- ja pyöräteiden kunnossapitoon ja hoitaa ne asianmukaisesti ajoissa kuntoon silloin kun tarve vaatii? Hämeenlinnassa lunta sataa vaan tietyn ajan talvessa ja näihin kuukausiin pitäisi panostaa kunnolla. Vai onko syy hoitamattomuuteen juuri tämä? Talvi yllättää ja säiden epävarmuus on ajanut tilanteen siihen, ettei talvikelin hoitamiseen haluta laittaa ennakoivasti resurssia koska voi olla, ettei sitä tarvitakaan suunnitellussa volyymissä.

Olen asunut lapsuudessa ja nuoruudessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä talvet ovat lumisia ja kylmiä. Näillä seuduilla katujen talvihoitoon on pakko panostaa ja lumikelien yllättäessä aurauskalusto lähtee välittömästi liikkeelle aamuvarhaisella, jotta kävely- ja pyörätiet ovat ajoissa kunnossa niitä käyttäville. Hämeenlinnassa on jo tälle vuodelle kirjattu talousarvioon kävelyn- ja pyöräilyn talvikunnossapidon priorisointi seuraavien vuosien kunnossapidon kilpailutuksissa. Miksi tätä asiaa ei kuitenkaan saada kuntoon, vaikka palaute kaupunkilaisilta on jatkuvaa ja turhat loukkaantumiset liukkailla keleillä kaatumisissa tulevat kalliiksi. Olemme myös huolissamme lasten ja nuorten liikuntatottumusten ja kunnon rapautumisesta. Eikö meidän silloin tulisi mahdollistaa arkiliikkumisen edellytyksiä niin, että lapset ja nuoret pääsevät liikkeelle kävellen tai pyöräillen?

Nyt tarvitaan tekoja eikä vaan kauniita lauseita. Siksi olenkin iloinen, että Veera Jussilan (vihr.) esittämä muutosesitys pilottihankkeen käynnistämisestä, jolla keskeiset pyöräilyreitit hoidetaan tehostetun talvikunnossapidon hoitoluokituksessa ja sen mukaisin laatutavoittein, sai enemmistön kannatuksen valtuustossa. Jospa nyt vihdoin Hämeenlinnassakin pääsee talvella turvallisesti ja esteettömästi paikasta toiseen jalan tai pyörällä.

Kirjoitus julkaistu Kaupunkiuutisissa  Paikallista porinaa sarjassa 20.11.2024

Kansainvälisyyteen ja kotoutumiseen panostaminen on Hämeenlinnalle kriittinen voimavara

Valtuustotyöni alussa, vuonna 2017, Hämeenlinna halusi olla Suomen paras kotouttaja. Itselleni ei ole tarvetta olla Suomen paras mutta ehkä tavoite olla hyvä kotouttaja on riittävä. 

Jos haluaa olla hyvä, pitää työhön myös panostaa, varata riittävästi resurssia, kouluttaa työntekijöitä ja työn pitää olla suunnitelmallista.

Kotoutumiskeskustelussa puhutaan paljon kotouttamisesta mutta onnistuneeseen kotoutumiseen tarvitaan ammattilaisen kotouttajan tukea.

 Sen lisäksi tärkeää on kotoutujan oma motivaatio kotoutua eli ottaa tarjotut mahdollisuudet vastaan ja tehdä aktiivista työtä kielen oppimiseen koska se avaa mahdollisuudet kaikkeen muuhun mm. opiskeluun ja työn tekemiseen.

Hämeenlinnan tulevaisuuden menestystekijä on olla houkutteleva asuinpaikka ja maahanmuutto on Hämeenlinnalle tässä erityisen tärkeää, kuten koko Suomelle. 

Syntyvyys on ollut pitkään huolestuttavan alhaalla. Ensi syksynä Hämeenlinnassa aloittaa 100 ekaluokkalaista vähemmän kuin tänä syksynä ja trendi jatkuu samanlaisena. Maahanmuutolla pystymme takamaan sen, että meillä on tulevaisuudessakin riittävä palveluverkosto ja tekijöitä turvaamaan hyvinvointivaltion palveluja.

Hämeen ammattikorkeakoulun merkitys kaupungin vetovoimaan on tärkeä. Viimeisen kahden vuoden aikana Hämeen ammattikorkeakouluun  on tullut paljon ulkomaisia opiskelijoita perheineen ja tämä on näkynyt mm. valmistavan opetuksen ryhmien tarpeen kasvuna. 

Keväällä 2024 kaupungissa oli 12 valmistavan opetuksen ryhmää ja perusopetuksessa muu kuin suomi äidinkielenäolevia oppilaita oli 870.  Valmistavan opetuksen lisäksi tarvitsemme kaupunkiin myös englanninkielistä opetusta. Tämä lisäisi veto- ja pitovoimaa ja saisimme ulkomaalaiset opiskelijat jäämään opintojensa jälkeen kaupunkiin. 

Tarvitsemme maahanmuuttoa ja siksi olikin surullista seurata19.9. A-talkia, missä perussuomalaisten Jani Mäkelä epäili kotouttamiskorvausten järkevyyttä. Puolueensa puheenjohtaja Purra totesi myös viestipalvelu x:ssä kotouttamisrahojen menevän ”kankkulan kaivoon”. 

Eipä olekaan ihme, että maamme hallitus onkin päättänyt leikata kotouttamisesta 58 miljoonaa euroa. Tämä on mielestäni erittäin lyhytnäköistä toimintaa, kun todistetusti,tutkimusten mukaan, onnistunut kotoutumispolitiikka kohentaa niin maahanmuuttajan kuin myös kantaväestön taloudellista hyvinvointia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan, kotouttamissuunnitelmat ovat nostaneet maahanmuuttajan tuloja lähes puolella kymmenessä vuodessa ja vähentäneet reilusti heidän saamiaan tulonsiirtoja.

Toivottavasti Hämeenlinna haluaa olla nyt ja tulevaisuudessa kansainvälisyyteen ja kotoutumiseen panostava kaupunki. Sellainen kaupunki on vetovoimainen ja se pitää meidät kaupunkien  ”kartingkisassa” sillä paikalla, missä Hämeenlinna on historiallisestikin aina ollut.

Teksti julkaistu Kaupunkiuutisissa 2.10.2024

Hämeenlinnan keskeinen sijainti on Hämeenlinnalle sekävalttikortti, että akilleen kantapää

Verkatehdas on Hämeenlinnan helmi. Kiitos niille päättäjille, jotka veivät tämän hankkeen maaliin. Hämeenlinna olisi varsin eri kaupunki ilman sitä. Viime viikolla sain olla kahdessa mielenkiintoisessa tapahtumassa Verkatehtaalla.

Ensimmäinen tapahtuma, johon osallistuin, oli Growth LOOP,yritysten kasvuseminaari, jonka tarkoitus on auttaa yrittäjiä ja yrityksiä menestymään, kasvamaan, tekemään rohkeita päätöksiä ja uudistumaan. Kuunnellessani eri seminaariesityksiä tapanani on aina miettiä, miten niissä esitettyjä ajatuksia voisi soveltaa omaan työhön?  Vaikka kaupunki tai koulu ei olekaan yritys, voi yritysmaailman menestysreseptiä hyödyntää myös näiden johtamisen ja päätöksen tekemisen tukena. 

Hämeenlinnan tulevaisuus on menestyvänä ja houkuttelevana kaupunkina on kiinni monesta. Paikalleen ei pidä jäädä missään tilanteessa. Ei silloinkaan, kun tuntuu, että hyvin menee. Uudistuminen on välttämätöntä, jos haluaa pysyä kisassa mukana ja se edellyttää määrätietoista toimintaa asioiden eteenpäin viemisen kohdalla sekä rohkeita päätöksiä. 

Kaupungin on myös seurattava aikansa trendejä, skenaarioita ja ennakoitava. Ennakoinnissa on hyvä huomioida vaihtoehtoisia ratkaisuja, ettei lamaannuta tilanteissa, missä suunnitelma A ei menekään maaliin. Uudistumisen on hyvä olla jatkuvaa eteenpäin menoa ja tässä on käytävä dialogia kaupunkilaisten kanssa. Asiat voivat olla pieniäkin. Sitten kun on isommista uudistuksista kyse, olemme kaikki valmiita vastaanottamaan niitä, koska meillä on hyviä kokemuksia uudistumisesta.

Uudistumisessa on aina kysymys nykyisen tilan paranemisesta ja itsensä uudelleen keksimisestä ja jotta kaupunki olisitulevaisuuskestävä, uudistumisprosessissa pitää huomioida ihmisten, teknologioiden, datan ja uusien toimintamallien parhaat potentiaalit, unohtamatta ympäristöä ja osallistavaa tulevaisuusdialogia. Siinäpä menestysresepti, jonka AI strategisti ja innovaattori Vesa Auvisen esitys minussa herätti.

Toinen erittäin mielenkiintoinen tapahtuma Verkatehtaalla oli jo yhdennentoista kerran Hämeenlinnassa järjestetty Retoriikan Kesäkoulu. Puhe- ja viestintätaidon tapahtuma houkuttelee vuosi toisensa jälkeen maailman parhaita puhetaidon ammattilaisia kertomaan omia kokemuksiaan puheenkirjoittajina ja puhujina ja tapahtumalle on muodostunut myös oma vakiintunut yleisönsä.   Antti Mustakallio ja Katleena Kortesuo ovat tapahtuman taustapari ja he ansaitsevat suurkiitokset. Ensi vuonna tapahtuman teemana on turvallisuuspuhe, joka tulee varmasti houkuttelemaan paikalle kaikki ne, jotka tarvitsevat työssään kriisiviestinnän taitoja. 

Hämeenlinna on vakiintunut jo monen kiinnostavan tapahtuman järjestämispaikkakunnaksi. Tänne pääsee helposti mutta tänne ei tarvitse tapahtumien jälkeen jäädä, ellei päivätapahtuman jatkoksi ole tarjolla houkuttelevaa iltaohjelmaa.

Tässäpä oivallinen tilaisuus alkaakin miettiä yhdessä, löytyykö tapahtumille useampia kumppanuuksia, joilla saataisiin hyödynnettyä tilaisuuksien vetovoima koko kaupungin elinvoimaa lisääviksi toiminnaksi.

Paikallista porinaa 12.6.2024

 

Kaveria ei jätetä - ajatuksia lukuvuoden 2024-25 alkajaisiksi

Koulutyö käynnistyi viikko sitten Suomen kouluissa. Hämeenlinnassa, kuten myös muualla, keskustelu mediassa kännyköiden vaikutuksesta lasten ja nuorten oppimiseen on käynyt kuumana. On täysin selvää, että jos huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin opiskeltavaan asiaan, tätä asiaa ei opi ja sekin on selvää, että jos tuijottaa mobiililaitettaan, liikkuminen ja kavereiden kanssa seurustelu jää vähäiseksi.

Siksi onkin hyvä, että kännykkä pidetään oppituntien aikana repussa tai opettajan näille laitteille varaamassa parkissa. Osassa alakouluja on pystytty sopimaan kännykättömistä koulupäivistä kokonaan eli silloin oppilas vapaaehtoisesti, kodin ja koulun yhteisestä sopimuksesta, pitää kännykkänsä koko koulupäivän ajan omassa repussaan.

Nyt odotamme tälle syksylle vielä, millä tavalla opetusministeri linjaa tämän asian lainsäädäntöön? Ja miten se vaikuttaa koulujen käytänteisiin?

Hämeenlinnan nuorisovaltuusto oli tehnyt aloitteen kiusaamisen ennalta ehkäisyn ja puuttumisen mallista. Tämä on tärkeä aloite ja kertoo siitä, että tarvitaan tehokkaampia sekä pysyvämpiä toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi. Mallia työstetäänkin Hämeenlinnan opetuspalvelujen hallinnossa syksyn aikana.  

Elämme epävarmuuden ajassa. Viikottain saamme lukea ja kuulla mediasta levottomuuksista, sotatoimista ja väkivallan teoista läheltä ja kaukaa. Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy lisääntyneinä mielenterveyden haasteina ja purkautuu väkivallan tekoina. Nyt jos koskaan tarvitsemme panostusta yhteisen ymmärryksen lisäämiseen ja rakentavaan keskusteluun. Yhteistyö lähtee toista arvostavasta vuorovaikutuksesta. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voi yrittää ymmärtää erilaisia näkökulmia ja löytää tästä yhteisen päämäärän, joka vie asioita parempaan suuntaan.

Kun mietin mitä omille koululaisilleni puhuisin ensimmäisenä koulupäivänä, päähäni tuli vanha ajatus, ”Kaveria ei jätetä!” Kysyessäni sen merkitystä pieniltä ekaluokkalaisilta, eräs reipas koulun aloittaja kertoi sen kirkkaalla äänellä: ” Se tarkoittaa sitä, että jos joku on yksin, käydään pyytämässä se mukaan leikkimään.”

Tätä asennetta me suomalaiset tarvitsemme. Ollaan enemmän yhdessä kuin erillään ja huolehditaan toinen toisistamme.  Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Usein se ei edellytä meiltä muuta kuin, että kysymme mitä sinulle kuuluu?

Mukavaa lukuvuotta kaikille hämeenlinnalaisille koululaisille, opiskelijoille ja oppilaitoksissa työskenteleville!

Paikallista porinaa KU 14.8.2024

Kevätjuhlapuhe Hämeenlinnan Yhteiskoulun kevätjuhlassa 1.6.2024

 

Arvoisat oppilaat, koulun henkilökunta ja juhlayleisö

Kevätjuhla on tärkeä lukuvuoden päätöstapahtuma. Se päättää arvokkaasti lukuvuoden työskentelyn ja antaa oppilaille mahdollisuuden sellaisten taitojen esittelyyn, joita ei kirjallisesti voi esitellä.

Juhla suunnitellaan ja toteutetaan myös yhteisöllisesti eri luokka-asteiden, oppiaineiden sekä yhteisöön kuuluvien jäsenten kesken. Yhteisöllinen tekeminen vahvistaa omien vahvuuksien, kykyjen ja kiinnostuksien tunnistamista ja lisää osaltaan näin myös hyvinvointia.

Haluankin kiittää tämän juhlan järjestelyihin osallistuneita. Juhliin antamanne panostus on meille kaikille arvokasta ja tärkeää! Kiitos!

Hämeenlinnan Yhteiskoulun tämän kevään kevätjuhlia on yhteensä kolme tai oikeastaan neljä. Yksi juhla alakoulun oppilaille, yksi esiintyvien alakouluoppilaiden vanhemmille, alakoulun juhlallinen todistusten jakamistilaisuus ja yläkoulun kevätjuhla, jossa nyt olemme.

Tässä muodossa olevat juhlat tulevat muuttumaan tulevaisuudessa, kun palaamme tammikuussa 2025 Tuomelankadulle yhteiseen laajennettuun koulurakennukseemme. Yhtenäiskoulussa juhlissa tulee näkyä koko koulun ikäkavalkaadi eri-ikäisten oppilaiden esityksinä.

Ensi keväänä koulumme kevätjuhlaa tullaan viettämään uudessa upeassa liikuntahallissa ja sinne pyrimme mahdollistamaan paremmin myös yleisölle istumapaikkoja.

Koulumme on suuri ja tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin meillä tulee olemaan useampi juhlatilaisuus joulun ja lukuvuoden päättymisen yhteydessä. Syksyllä alammekin suunnittelemaan yhdessä millainen juhlaperinne uuteen Hykkiin luodaan. Tärkeää on huomioida kokoavat, koko koulun yhteiset juhlat sekä myös erilliset juhlat eri-ikäluokille. Varmaa ainakin on, että juhlia on luvassa.

Hyvät ysit

Olen kulkenut kanssanne yhteistä koulupolkua vain muutaman kuukauden.  Vaikka aika ei ole pitkä on teistä jo monet tulleet minulle aika hyvin tutuiksi ja olen tuntenut suurta iloa saadessani tutustua teihin. Meitä myös yhdistää se, että sinä vuonna kun te synnyitte alkoi minun työurani rehtorina. Ensin apulaisrehtorina täällä Hämeenlinnan Yhteiskoulussa ja sitten pitkä rupeama rehtorina Iittalassa.

Teissä näkyy elämän ihme. Olette kasvaneet vauvoista upeiksi nuoriksi, joilla on valtava osaamispotentiaali käytettävissään ja tulevaisuuden kaikki mahdollisuudet koettavana.

Minulle taas nämä vuodet ovat tuoneet näkökulmaa, osaamista ja varmuutta ammatissani rehtorina. Näin elämän pitääkin mennä. Me pystymme oppimaan aina uutta ja kehittymään iästä riippumatta. Nuoruus on nopean kehittymisen aikaa ja varmuus syntyy kokemuksesta. Muistetaan aina myös arvostaa itseämme ja käyttää harkintaa valintatilanteissa.

Hyvään elämään me tarvitsemme elämyksiä, jotka koskettavat ja jättävät jäljen. Tänä keväänä olen kokenut tässä koulussa Wow -elämyksiä useamman kerran. Tällä viikolla yksi niistä tapahtui Ysigaalassa, jonka tunnelma oli sanoinkuvaamattoman positiivinen.

Kiltteyttä ja toista kunnioittavaa kohtaamista ei ole koskaan liikaa ja oli huikeaa, että nämä asiat koetaan meillä arvokkaiksi ja ne todella näkyivät. Rehtorina haluan aina kannustaa ja tukea tällaista toimintaa!

Toinen tärkeä tilaisuus tältä keväältä oli kun koulumme osallistui Erätauko -keskusteluun, jonka aiheena oli ”Mitä taitoja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan?” Keskustelu käytiin tässä samassa salissa ja vaikutuin todella teidän, koulumme nuorten, ajatuksista siitä, että niin nyt kuin tulevaisuudessa me tarvitsemme vahvan taloudellis-teknisen osaamisen lisäksi sydämen sivistystä ja kykyä empatiaan.

Olen miettinyt tätä keskustelutilaisuutta monta kertaa jälkeenpäin ja se on tuonut minulle toivoa siitä, että tulevaisuus teidän johtamana on hyvä ja turvallinen meille kaikille.

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Kaikkia asioita ei näe silmillä.” Tämä Antoine de Saint-Exuperyn, Pikku prinssi kirjan viisaus, on seurannut minua koko elämäni ajan ja muistuttanut minua aika ajoin siitä, mikä on oikeasti merkityksellistä elämässä. Ei se mitä näemme, vaan tärkeää on ymmärtää ja tuntea. Empatiaa, toisen asemaan asettumista ja sydämen sivistystä ei pidä unohtaa ja näin sivistyksen juhlavuonna haluan pitää tätä ajatusta esillä.

Arvoisat juhlavieraat

Hämeenlinnan Yhteiskoulun oppilaat ja henkilökunta ovat saaneet opiskella ja tehdä työtä monenlaisissa oppimisympäristöissä, parakeissa ja väistötiloissa, viime vuosina. Vaikka opinnot ovat edenneet erinomaisesti ammattitaitoisen henkilökunnan ohjauksessa, on tämä vaatinut kaikilta paljon joustamista ja venymistä eli sitä kuuluisaa resilienssiä. Nyt häämöttää valo tunnelin päässä ja tammikuussa pääsemme uusiin upeisiin tiloihin.

Te, arvoisat yhdeksäsluokkalaiset ette ehtineet uusiin tiloihin ja siksi haluankin kutsua teidät kylään. Tämä on avoin kutsu, jonka haluan teille vielä välittää. Tulet yksin tai yhdessä kaverin kanssa kaikki käy, kunhan laitat minulle etukäteen sähköpostia sopiaksemme tapaamisajan. Olette erittäin lämpimästi tervetulleet aina vieraaksemme.

Haluan antaa teille myös lahjan. Tämä lahja on kaikille juhlaan osallistuville mutta erityisesti teille ysit.

Vaikka olettekin jo isoja, tulette aina olemaan erityisiä ja rakkaita omille läheisillenne. Maailma, jonne nyt lähdette on täynnä mahdollisuuksia mutta siellä on myös karikoita, joita kannattaa varoa.

Turvallista matkaa kohti aikuisten maailmaa. Onnea ja menestystä kaikkeen, mihin ikinä ryhdytte ja onnittelut vielä kerran peruskoulun päättötodistuksen saamisesta!

Ihanaa lomaa kaikille ja hyvää kesää!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

 ”Synnyin maailmaan, jossa jokaisella oli oma arvo. Jossa pidettiin toisista huolta. Eikä ketään raahattu saunan taa. Siihen maailmaan, jossa keskusteltiin, jos oli kinaa. Jossa heikommatkin otettiin mukaan. Ei taida olla paluuta. Onko pelko se, joka meille laulaa. Joka kertoo, että mölinällä voittaa. Kunhan on vain tarpeeks ilkeä.”

Laulu kertoo osuvasti siitä, miltä maailma tällä hetkellä näyttää. Vihalla ja valheella tuntuu pääsevän pidemmälle kuin välittämisellä ja musertaminen on rakentavaa arvokkaampaa. Ylipäänsä ilkeys ja negatiivisuus pistää silmään, niin sosiaalisen median kuin myös muun median ulostuloissa. Eipä olekaan ihme, että lapsemme ja nuoremme voivat huonosti! Myös meitä aikuisia ahdistaa ja siksi kiitänkin lauluntekijä muusikko Samae Koskista tästä laulusta. On tärkeää ottaa kantaa ja nostaa näitä epäkohtia esille.

Minua on jo pidemmän aikaa ahdistanut keskustelukulttuurin negatiivinen sävy, niin täällä kotimaassa kuin myös maailmalla. Elämme todellakin ihan toisenlaisessa maailmassa kuin siinä mihin itse synnyin. Negatiivinen keskustelukulttuuri on yksi kiusaamisen muoto ja jos emme reagoi ja käännä tätä vääristynyttä ja kieroutunutta suuntaa, olemme hukassa.  Meillä tikittää suuri pommi lasten ja nuorten mielenterveyden haasteissa. Lasten ja nuorten ahdistuneisuus näkyy psykiatristen palvelujen määrän valtavana kasvuna ja koulua käymättömyyden taustalla on monia syitä, eikä vähäisimpänä syynä ole yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen ja kiusatuksi tuleminen.  

 Me voimme syyttää sosiaalista mediaa monesta asiasta mutta ratkaistaksemme edes pienen osan tästä negatiivisesta kierteestä, meidän on katsottava peiliin ja alettava kasvattaa itse itseämme. Miten me itse kohtelemme toinen toistamme? Kontrolloimmeko omia sanomisiamme vai annammeko tulla vapaasti ulos kaiken sen ilkeyden, mitä sisällämme kulloinkin on?

Mielestäni lapsemme ansaitsevat lapsuuden ja nuoruuden, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa ja arvostetaan välittämisen kulttuuria.  Voimme olla asioista eri mieltä mutta ketään ei lytätä ja arvostella hänen mielipiteensä vuoksi. Meidän aikuisten on näytettävä myös positiivista esimerkkiä lapsillemme siitä, että tulevaisuuteen voi luottaa ja asioita voidaan ratkaista sopimalla. Toisen ihmisarvon alentamisesta, epäoikeudenmukaisuuden, vihan ja kovien arvojen maailmasta ei saa tulla normaalia koskaan.