Lukeminen kannattaa aina, dorka!

Näin muistutti kulttuuripersoona ja poliitikko Jörn Donner lapsuudessani lukemisen tärkeydestä. Mainos oli tehokas, sillä se kiinnitti huomioni lukemiseen ja siihen, että jos ei lue, on dorka. Mikä se dorka sitten on, mietin? Selvitettyäni asiaa ymmärsin, että se tarkoittaa tyhmää ja kukaan lapsi ei tietysti halua olla tyhmä! Lukeminen todellakin sai merkityksen, ja vaikka olinkin jo valmiiksi tarinoiden viemä, ymmärsin myös lukemisen merkityksen sivistyksen lisääjänä.

Suomi on ollut kautta aikojen maailman kärkimaita lukutaidossa ja suomalainen koulutustaso on korkea. Lukeminen ja kansan sivistys kulkevat näin käsi kädessä. Lukeminen on nostanut suomalaisten sivistystasoa ja vaikuttanut myös siihen, että olemme pohjoiseurooppalainen sivistysvaltio.

Me suomalaiset ihmettelemme usein monien maiden kansalaisten ajatuksen kulkua ja toimintatapoja. Monet asiat ovat meille itsestään selviä. Olemme oppineet asioita koulussa tai lukeneet niistä. Ymmärrämme asioiden taustat ja seuraukset. Hyvä tasavertainen koulujärjestelmämme ja riippumaton media ovat mahdollistaneet meille luottamuksen tietoon, mutta maailma muuttuu, ja tietoa on nykyisin tarjolla monissa kanavissa, eikä niiden luotettavuuteen voi luottaa. Meidän on hyvä oppia huomaamaan, milloin meihin yritetään vaikuttaa, ja myös ymmärrettävä, millä tarkoitusperillä mitäkin viestiä meille syötetään? 

Lukutaidon ylläpitäminen on tärkeä taito ja sen merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on kiistaton. Se on myös yksi tärkeimpiä syrjäytymisen estäjiä. Kun osaat lukea, opit, ymmärrät ja jäsennät tietoa paremmin. Lukevilla ihmisillä on myös parempi sanavarasto ja kehittyneemmät ajattelun taidot kuin ei -lukevilla. 

Tällä on merkitystä myös työelämässä menestymiseen. Siksi taidon rapistumisen estäminen on välttämätöntä. Kouluissa on tälläkin hetkellä monia kampanjoita, joilla halutaan edistää lukemista. Lukemisen kilpailijoita on koko ajan enemmän. Ruutuaika on aina pois ”kirja-ajasta”. Ilokseni olen saanut huomata, että lukemisen puolestapuhujiakin on edelleen olemassa. Keväällä Suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahti Kevin Lankinen kertoi harrastavansa lukemista ja rentoutuvansa lukemisen avulla. 

Hyvän lukutaidon saa vain lukemalla eli oikotietä tämän taidon karttumiseen ei ole.Lukutaidon ylläpitämiseen on monta hyvää syytä, eikä yhtään huono syy ole sekään, että lukevien ihmisten stressitasojen on tutkitusti todettu olevan matalampia kuin ei -lukevien ja myös eliniän odotus on kaksi vuotta korkeampi. 

Aikuinen pystyy itse päättämään, lukeeko vai eikö lue, mutta lapset ja nuoret tarvitsevat kannustusta ja myös tilaisuuksia lukemiseen. Hyvä tarina vie kyllä mennessään mutta tarinan äärelle on ensi päästävä! Siksi lapsille ja nuorille on tarjottava mahdollisuuksia myös koulun ulkopuolella lukemiseen ja raivattava myös tilaa lukuhetkiin.

Ryhmyrin ajatuksia tilinpäätöksen 2018 ja tili-ja vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Hämeenlinnan taloudessa näkyvät samat ilmiöt kuin useilla muilla paikkakunnilla Suomessa. Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku aiheuttavat oman ristipaineensa talouteen. Hämeenlinnan koko valtuustokauden tavoitteena on asukasmäärän ja verokertymän kasvu sekä talouden tasapainon saavuttaminen. Tavoitteet ovat tärkeitä mutta niiden saavuttamiseksi tarvitaan kovaa työtä. Haasteensa väkiluvun kasvattamiseen tuo alhainen syntyvyys. Positiivisesta muuttoliikkeestä huolimatta asukasmäärä laski kuluneella kaudella 130 asukkaalla koska syntyvyys pysyi alhaalla. Investoinnit lapsiin ja nuoriin lisäävät kaupungin vetovoimaa ja vaikuttavat osaltaan myös syntyvyyteen. Kaupungissa missä arvostetaan lapsia syntyy myös lapsia ja Hämeenlinnahan on lapsiystävällinen kunta ja se tulisi näkyä voimakkaasti kaikissa ratkaisuissa.

Muuttoliike Hämeenlinnaan oli kuluneella kaudella positiivinen. Jotta se olisi vieläkin positiivisempi tarvitaan elinvoimainvestointeja, jotka tuovat työtä kaupunkiin ja lisää veronmaksajia. Myös hyvät kulkuyhteydet niin etelään kuin pohjoiseen lisäväät kaupunkimme vetovoimaa. Pendelöijien ääni on tärkeä  huomioida kaupungin kehittämisessä. Ja näinhän täällä on pyritty tekemäänkin. 

Kuluneella kaudella kaupunki on onnistunut työllisyyden nostamisessa. Yhteistyön vahvistuminen  seudullisesti tuotti menestystä. Kaupungin työttömyysprosentti pieneni noin kymmeneen prosenttiin ja nuorisotyöttömyys laski. Lastensuojelumenojenkasvu on valitettava asia. Täällä on tehty monenlaista kehittämistyötä mutta edelleenkään ei ole päästy pureutumaan tarpeeksi ennaltaehkäisevään työhön.

Lähivuosien suuret investoinnit palveluverkossa on taloudelle haaste. Samaan aikaan ei voi unohtaa muita investointeja, sillä kaupunkia ei voi jättää kehittämättä vedoten siihen ettei rahaa olisi muihin kuin koulujen ja päiväkotien korjaamiseen. Sosialidemokraattiselle valtuustoryhmälle on tärkeää, että huolehditaan kaupunkilaisten hyvinvoinnista mutta samalla edistetään tärkeiden elinvoimahankkeiden etenemistä sekä huomioidaan, että kaupunkia uudistetaan tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Paikalleen ei voi jäädä.

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä tässä tilanteessa kun budjetti osoittaa alijäämää 4,2milj.euroa. Karsiminen on vaikea tehtävä kaikilta toimialueilta mutta raknteellisia muutoksia on löydyttävä. Nämä muutokset pitää tehdä ennakoiden ja hyvin suunnitellen. Helppoja ratkaisuja ei ole luvassa. Juustohöylä on riittämätön ja tehotonkin pitkässä juoksussa. Pysyvimmät rakenteelliset ratkaisut on löydyttävä.

Talouden tasapainottamiseksi on ehdotettu kolmea kanavaa. Verojen korottaminen, palvelujen leikkaaminen sekä palvelujen uudistaminen. Sosialidemokraatisen valtuustoryhmän mielestä näitä kaikkia kolmea tarvitaan jos halutaan pitää kiinni investointisuunnitelmasta palveluverkon suhteen ja samalla olla mukana muissa kaupunkia kehittävissä hankkeissa sekä tarjota laadukkaita palveluja kaupunkilaisille. Kun etsitään luovia ratkaisuja ja karsitaan, niin silloin yhteistyö on paikallaan

Valtuuston on löydettävä yhteinen näkemys siitä, millaisessa kaupungissa haluamme tulevaisuudessa asua ja tehtävä tätä työtä yhdessä. Kaikkien näkemykset ovat tarpeen kun etsitään luovia uusia tapoja. Myös kaupunkilaisia on tiedotettava ennakoiden tulevista päätöksistä ja päätösten taustalla olevista tekijöistä ja kaupungin on järjestettävä vielä enemmän mahdollisuuksia kaupunkilaisten osallistamiseen tärkeiden päätösten suhteen.

Vaikka elämämme haasteellisia aikoja talouden suhteen, pitää muistaa katsoa tulevaisuuteen optimistisin lasein. Tosiasiat pitää tunnustaa mutta toimettomaksi ei saa jäädä. Hyvällä johtamisella ja optmistisella, kaikkien osaamisen tunnistavalla asenteella, me saamme yhdessä Hämeenlinnan nousuun.  Hämeenlinna on hieno ihmisen kokoinen kaupunki, jossa on hyvä olla.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kiittää kaupungin johtoa ja virkamiehiä hyvästä työstä ja esittää tilinpäätöksen hyväksymistä sekä tili- ja vastuuvapauden myöntämistä.

Puheeni Iittalan yhtenäiskoulun kevätjuhlassa 1.6.2019

Kevätjuhlapuhe Iittalan yhtenäiskoulun kevätjuhlassa 1.6.2019

Hyvä kevätjuhlayleisö ja erityisesti te, hyvät ysit

Tämä lukuvuosi on ollut koulussamme ”toivon” lukuvuosi. Toivon teemalla olemme halunneet korostaa positiivisten ratkaisujen havaitsemista ja luottamusta niin itseen kuin muihin. Toivon teeman taustalla on ajatus luottamuksesta siihen, että haastavatkin tilanteet ratkeavat lopulta niin, että niistä on opittu jotain uutta myös omasta itsestä ja että tulevaisuudessa pystymme näkemään enemmän valoa kuin pimeyttä.

Tulevaisuusluottamus ja optimismi ovat tärkeitä asenteita. Ne tsemppaavat meitä menemään eteenpäin ja yrittämään.  Meillä voi olla eri elämäntilanteissa vaikeitakin hetkiä mutta luottamus siihen, että asiat järjestyvät on kuitenkin tärkeää.  Omalla asenteella on varsin suuri merkitys siinä, millaiseksi elämämme lopulta muodostuu.

Oman asenteen lisäksi tarvitsemme toinen toistamme. Yhdessä olemme paljon enemmän kuin yksin. Tästä erinomaisina esimerkkeinä meillä on Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruus, HPK:n suomenmestaruus ja myös oman koulumme 3.-4.luokkien tyttöjen Hämeenlinnan salibandymestaruus. Mestareita syntyy harjoittelulla, yhteistyöllä ja asenteella.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruutta on nyt puitu tämä viikko. Mikä teki joukkueesta voittavan joukkueen? Mikä oli ihmeen taustalla?

Leijonien elämänohjeilla selitettiin mestaruutta mutta ne samat ajatukset sopivat meille jokaiselle omaan elämäämme. Monet asiat ovat ihan tavallisia ja meille kaikille mahdollisia jos vaan maltamme pysähtyä havaitsemaan ne.

Mitkä sitten ovat leijonien ohjeet?

Ensimmäinen ohje: Ole zen – pysy tyynenä

On hyvä oppia hallitsemaan mieltään ja tunteitaan. Varsinkin tiukoissa tilanteissa tyyneys on valttia. Kisaturnauksen aikana leijonien keskittynyt, rauhallinen ja hyväksyvä asenne muita kohtaan pantiin merkille. Leijonille oli tärkeämpää keskittyä omaan peliin kuin jäädä rypemään tuomarien tai vastustajan virheisiin. Mielialan positiivisena pitäminen saa aikaan sisäisen rauhan, joka saa sinut toimimaan intuitiivisesti, sydämellä, ilosta ja läsnäolosta käsin. Tärkeää on olla tyytyväinen ja tehdä aidosti parhaansa.

Toinen ohje: Arvosta tiimipelaajiasi eli joukkueesi muita pelaajia

Tiimissä, joukkueessa, luokassa, kaveripiirissä ja perheessä meillä jokaisella on oma merkityksellinen paikkamme. Paikka ei ole kaikissa tilanteissa sama vaan joskus olet tiimisi tai perheesi merkittävin pelaaja, tähti, ja toisinaan taas on sinun vuorosi istua enemmän vaihtopenkillä. Kumpikin paikka on tärkeä ja olet yhä sinä, yhtä arvokas ja tärkeä siinä hetkessä.

On hyvä muistaa myös ettei kukaan ole virheetön. Mokia tekee ihan jokainen mutta suurimpia ovat sellaiset, jotka pystyvät mokansa tunnustamaan ja virheensä korjaamaan.

Tiimissä on tärkeä pystyä luomaan myös hyvää henkeä. Kun onnistut niin tuuleta kunnolla, ja muista arvostaa toisten panosta onnistumisesi taustalla. Muista myös iloita tiimin muiden jäsenten onnistumista.

Hyvä esimerkki tästäkin löytyy leijona-haastattelusta. Kun toimittaja hehkutti kapteeni Marko ”Mörkö” Anttilan finaalimaaleja, hän vastasi tyynesti hymyillen: ”Ihan sama se on, kuka sen sinne laittaa.” Hänelle, joukkueen kapteenille, tärkeintä oli kokonaisuus, lopputulos ja hän ymmärsi ettei hän yksin olisi mitään.

Kolmas ohje: Keskity nykyhetkeen – älä murehdi etukäteen asioita, joille et voi mitään

Jääkiekkopelissä maalivahdin rooli on tärkeä ja myös haasteellinen. Maalivahdin keskittyminen ei voi herpaantua vaan on oltava koko ajan valppaana. Kevin Lankinen vajosi finaaliottelun jälkeen jäälle polvilleen. Hän oli ollut täysin keskittynyt otteluun, yksi sekunti kerrallaan. Kannattaa siis keskittyä hetkeen eikä murehtia etukäteen mitä tulee tapahtumaan tai mitä tapahtui äsken.

Keskittyminen auttaa myös olemaan paremmin läsnä ja mitä ”kuumottavampi” tilanne, sen enemmän tarvitse läsnäoloa.

Sydän avoimena, itseensä ja tiimiin luottaen sekä keskittyen hetkeen kerrallaan. Näillä eväillä pelattiin Suomelle vuonna 2019 maailmanmestaruus. Näillä samoilla ajatuksilla menestymme kaikki myös omissa elämissämme.

Urheilumenestys tuottaa iloa niin pelaajille kuin myös yhteisölle. Meillä on aihetta iloon myös silloin kun teemme hyviä tekoja yhdessä.

Täällä Iittalassa hieno esimerkki yhdessä tekemisestä ovat joka keväiset Siisti Iittala –siivoustempaukset, johon koko kylä osallistuu. Koulu on ollut mukana ympäristön siivoamisessa jo kauan ja tänä keväänä koulumme oppilaat pääsivät tekemään lisää ilmastotekoja. Iittalan omakotiyhdistyksen ja kaupungin kanssa yhteistyössä koulumme oppilaat istuttivat oman metsän Mestarintien varrelle.  Metsä nimettiin oppilaskunnan valintaraadissa Mestarin metsäksi.

Nimen perusteena on toki metsän sijainti mutta myös se, että metsänistuttajat eli alueemme lapset ja nuoret ovat mestareita luodessaan uutta metsää. Hiilinielua. Mestarin metsä on myös kunnianosoitus HPK:n suomenmestaruudelle  ja muisto tästä hienosta jääkiekkovuoden huipentumasta,maailmanmestaruudesta, jota metsää nimettäessä emme vielä edes voineet tietää. Nyt pääsemme kaikki todistamaan kasvun ihmettä seuratessamme miten hienoksi metsä kasvaa.

Te, hyvät ysit, olette olleet minulle kuin metsä. Olen saanut kulkea matkassanne koko teidän oppivelvollisuutenne ajan. Olen nähnyt miten teistä, pienistä ihmistaimista, on varttunut upea nuori metsä. Niin kuin metsällä myös teillä on tehtävä. Te merkitsette tulevaisuutta ja turvaa. Teidän varaan me jo teitä vanhempi sukupolvi ja tulevat sukupolvet, luotamme. Te olette se ”hiilinielu” joka tarjoaa turvaa, iloa ja toimeentuloa.

Opotunneilla lipsahdin aika-ajoin saarnaamaan milloin mistäkin aiheesta. Nyt olen teille ”saarnani” saarnannut. Saarna tässä viimeisessä yhteydessä on tietysti sanoja, ajatuksia, millä haluan kertoa että olette minulle tärkeitä ja sillä on väliä miten me elämässämme olemme. Olkaa siten, että teillä on hyvä mieli. Minä välitän siitä mitä sinulle kuuluu ja iloitsen jos olet elämässäsi onnellinen. Rehellisyys, aitous ja ilo. Pidä niistä kiinni ja ole rohkea.

Minäkin olen nyt rohkea ja laulan teille laulun kiitokseksi yhteisistä vuosista ja niistä iloisista hetkistä mitä olen saanut kanssanne kokea. Olen ollut liikuttunut monet kerrat teidän osaamistanne seuratessani ja saanut nauttia onnistumisistanne sekä todistaa niin tänään kuin aikaisemminkin mitä on heittäytyminen. Sen taidon te osaatte.

Kiitos kaikille tästä lukuvuodesta ja hyvää kesää. Yseille erityisen mukavaa kesää ja onnea matkaan maailmalle!

Laulu: Lainaa vain

Älä opeta vihaamaan - opeta välittämään

Kiusaaminen herättää tunteita ja syytä onkin, sillä toisen alistaminen, uhkaaminen ja ahdistaminen, niin henkisesti kuin fyysisesti, on väärin. Kiusaamista tapahtuu kaikkialla; työssä, kotona, koulussa ja harrastuksissa. Koulukiusaaminen on se, mistä eniten puhutaan. Koulun henkilökunnan ei katsota tekevän tarpeeksi estääkseen tällaista ilmiötä tapahtumasta tai toistumasta. 

Koulu tekee kyllä kaikkensa estääkseen kiusaamisen ja sen toistumisen. Sen keinot vaan ovat välillä riittämättömät tilanteissa, missä kiusaamista tapahtuu myös kouluajan ulkopuolella. Lisähaastetta tilanteeseen tulee myös silloin, kun koulun ja kotien näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan. Olipa tilanne millainen tahansa se täytyy aina selvittää. Pitkään jatkuneet kiusaamistilanteet, joita ei ole saatu koulun keinoin ratkaistua, päätyvät lopulta poliisin selvitettäväksi. Miten tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu?

Tilanne näyttää huolestuttavalta ja onkin sitä. Mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut ja tapahtumassa ettei enää normaalit kasvatukselliset keinot riitä lopettamaan lasten ja nuorten vääränlaista toimintaa? Mistä hällävälismi -asenne auktoriteetteja ja yhteiskuntarauhaa ylläpitäviä sääntöjä vastaan on syntynyt?

Eräänä syynä tilanteeseen on yleinen arvomaailman murros. Ihmisiltä on kadonnut ymmärrys siitä, millä on merkitystä? Miten voimme käyttäytyä missäkin tilanteessa? Mikä on yksityistä ja mikä julkista? Millaista kieltä voimme käyttää?

Osaltaan eräs syy tähän on se, millainen malli meille välittyy mediasta. Kiroilu ja toiselle loukkaavan asian sanominen julkisesti, televisiossa tai netissä, tuntuu olevan ok. Tietenkään tämä ei ole ok. Ja tällaiseen meillä jokaisella on vastuu puuttua. 

Kun elämä ja kommunikointi ovat paljolti siirtyneet sosiaaliseen mediaan, on myös kiusaaminen siirtynyt sinne. Mollaaminen ja loukkaaminen ovat henkistä väkivaltaa ja usein voidaan puhua samassa yhteydessä jopa vihapuheesta. 

Vihapuheella pyritään lisäämään suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Se voi liittyä ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen ja se loukkaa syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapuhe lietsoo ja saattaa mahdollisesti johtaa muuhunkin syrjivään toimintaan ja kaventaa helposti muiden ihmisten sananvapautta.

Toisaalta sananvapautta ei ole se, että voi sanoa tilanteessa kuin tilanteessa juuri mitä haluaa eikä sananvapaudella ei voi koskaan perustella omaa törkeää käyttäytymistään. On äärimäisen tärkeää kiinnittää huomiota omaan viestintään ja siihen mitä sanomme toisista ihmisistä. Kriittisenkin palautteen voi sanoa rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti. Monta kertaa rakentava kritiikki toimiikin paremmin.

Koululla on sivistys- ja kasvatustehtävä, siksi koulun tulee reagoida yhteiskunnassa havaitsemiinsa ilmiöihin. Varsinkin sellaisiin, joilla on merkitystä yhteiskuntarauhan ja tulevaisuuden kanssa. Kouluissa on kiinnitetty huomiota paljon lasten ja nuorten mediakäyttäytymiseen ja siihen myös vihapuhevalistuskin liittyy. Jokaisen yksilön on tiedostettava mitä kirjoittamistaan teksteistä tai sanomistaan sanoista seuraa. Harkinta on valttia monessa tilanteessa koska huolimattomasti kommentoidut kirjoitukset ja sanat saattavat tulla eteen joskus myöhemmin aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa. 

Koulu ja koti kasvattavat yhdessä lapsia ja nuoria maailmaan. Vihapuheen tilalle voi asettaa tavoitteeksi kivapuheen, jolla pyritään huomaamaan hyvä toisessa ja kannustamaan toista onnistumaan. Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia eikä kenenkään pidä pelätä siksi, että haluaa olla oma itsensä. Kiusaamista ei saa hyväksyä missään olosuhteissa eikä missään muodossa.

Vanha sanonta ”mitä isot edellä sitä pienet perässä” on hyvä olla muistissa meillä jokaisella. Me aikuiset toimimme mallina lapsille ja nuorille. Meidän tehtävä on osoittaa millainen toiminta on reilua. Myönteisellä ja hyväksyvällä asenteella omaan itseensä ja muihin,maailmasta tulee huomattavasti miellyttävämpi paikka meille kaikille.

Ensimmäinen vappupuheeni 1.5.2019

Hyvät ystävät, toverit

Tämä on ensimmäinen vappupuheeni. On kunnia saada puhua tämä ensimmäinen poliittinen puhe täällä Idänpäässä, punaisten muistomerkillä. Puhetta kirjoittaessani liikutuin monta kertaa. Sata vuotta sitten tällä paikalla kävivät suremassa äidit poikiaan, tyttäriään ja miehiään sekä lapset vanhempiaan. Mikä onkaan vanhemmalle pahempi kohtalo kuin oman lapsen menetys tai lapselle oman vanhempansa menettäminen?

Sota on kamala asia jo itsessään, mutta kun se tapahtuu maan sisäisenä, siitä toipuminen vie aikaa. Hävinneille sota ja sen jälkeinen aika oli vaiettua aikaa. Sodasta ei uskallettu puhua eikä oikein pystyttykään puhumaan vuosikausiin ja vielä näinä päivinäkin sisällissodan arvet ovat löydettävissä niissä tilanteissa kun historia tulee ajankohtaiseksi.

Me suomalaiset olemme kuitenkin pystyneet kansana kokoamaan itsemme ja ottamaan tämänkin traagisen tapahtumamme kansakuntamme vahvuudeksi. Sisällissota muistuttaa meitä siitä, mitä tapahtuu kun kansan hyvinvoinnista ei huolehdita tasapuolisesti ja ajaudumme yhä suurempaan eriarvoisuuteen.

Paleface laulaa Laulussa sisällissodasta ”Emme tarvitse riidankylväjää vaan tarvitsemme rauhanlietsojia”.

Rauha on asia, jonka eteen on tehtävä työtä, aina. Tarvitsemme rauhanlietsojia joka päivä kaikkialla missä toimimme.

Millainen on rauhanlietsoja? Hän on henkilö, joka ennakoi tilanteita ja pyrkii kaikissa tilanteissa ratkaisemaan asioita ristiriidattomasti. Rauhanlietsoja ei pyri saamaan läpi omaa näkemystään, vaan hän on onnistunut kun lopputuloksena vaikeissakin tilanteissa on kompromissi, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja johon kaikki voivat sitoutua.

Ajatus kompromissista ja kaikille osapuolille parhaan ratkaisun löytämisestä on erittäin ajankohtainen nyt, keväällä 2019, kun maassamme haetaan parasta vaihtoehtoa uudelle hallitukselle. Vaalin tulos oli historiallisen tasainen ja tästä syystä hallituksen muodostaminen erilaisten arvomaailmojen ja poliittisten tavoitteiden kesken on tänä vuonna erityisen haastavaa.

Millainen laulu nyt lauletaan? Miltä Suomi näyttää kun kauempaa katsotaan?  Mitä näkyy kun silmät aukaistaan?

Elämme täällä Suomessa, kuten koko maailmassa, tilanteessa, jossa kansa on  jakautumassa eri leireihin.  Vallalla on ajatus meistä ja heistä. Ja siitä, että jos jotain autetaan se on minulta itseltäni pois. Näinhän ei tietenkään ole. Apua tarvitsevalle pitää ojentaa käsi, sillä koskaan ei voi tietää milloin itse on avun tarpeessa.

On pelottavaa huomata historian ilmiöiden todella toistuvan. Meidän on todella opittava menneisyydestä. Historiassa tehtyjä virheitä ei pidä toistaa vaan on silmät on todellakin aukaistava ja on uskallettava rohkeasti puolustaa niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi. Sivistyneessä yhteiskunnassa pidetään kaikki mukana.

Sata vuotta sitten Suomessa elettiin sisällissodan runtelemassa maassa. Kansa näki nälkää ja vankileireillä kuoli tuhansia punaisia tauteihin ja nälkään. Jollekin punavangille kohtalona oli tulla teloitetuksi.

Hämeenlinnassa menehtyi sisällisodan aikana yli 2800 punaista. Heistä yli 2000 kuoli leireillä. Enimmillään leireillä oli yli 10 000 vankia. He kuolivat arvostamansa asian vuoksi. He kuolivat puolustaessaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Näin reilu sata vuotta myöhemmin lohtuna toimii edelleen vanhan työväenlaulun säe:

”Älä itke äiti kadonnutta poikaasi.

Vaikka sulta riistetty on ainoo turvasi.

Niin huoles heitä, murhees peitä kaikki unholaan

ja oota kunnes iäisyydes tavataan.”

Pidetään ihmisyyden arvo aina korkealla, sillä vain sillä, että arvostaa elämää ja rauhaa, on merkitystä.

 

Hyvä-paha ”digi”

Pääsin osallistumaan, rehtoriedustajana, ITK -päivien OAJ:n paneeliin  digitalisaation vaikutuksesta koulun toimintaan, opettajan ja rehtorin työhön sekä oppilaan oppimiseen. OAJ teki  kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa peruskoulun ja lukion opettajien ja rehtoreiden käyttämiä digityövälineitä, niiden kattavuutta, toimivuutta, hyötyjä ja haittoja. ITK - päivillä esiteltiin kyselyn tulokset ja pohdittiin paneelissa lisää aihetta.

Millaisia ajatuksia digitalisaatio herättää minussa? 

Digitalisaatio on osa elämäämme ja se näkyy vahvana tavoitteena myös uudessa opetussuunnitelmassa. Digitalisaation hyödyntäminen on lisääntynyt huimasti koulujen arjessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaatiota ei voi enää sivuuttaa eikä ohittaa missään tilanteessa. Eikä tarvitsekaan koska koulun jos minkä tulee olla mukana yhteiskunnan kehityksessä ja koulun tulee myös pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan ja miten se oikeasti voi palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Digitalisaatio edellyttää meiltä niin sen käyttämiseen tarvittavia taitoja mutta myös sen mukanaan tuomia välillisiä osaamistaitoja kuten esimerkiksi viestintätaitoja.

Digitalisaatiokehitys on tapahtunut aikuisikäni aikana. Työvälineet ovat muuttuneet digitaalisiksi ja myös työn tekemisen alueet ovat laajentuneet verkkoon. Muutoksen vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja siinä mukana pysyminen vaatii paljon. Oma suhtautumiseni digitalisaatioon on positiivinen. Otan vastaan tarjotun uuden välineen ja yritän opetella käyttämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgi ei voi kieltäytyä uusista leikkausmenetelmistä ja välineistä. Ei sitä voi tehdä myöskään opettaja eikä rehtori. Yritän kuitenkin huolehtia itsestäni etten tukehdu ”digiin”. Työtapoja ja tiedonhankkimistapoja pitää vaihdella ja käyttää myös muita välineitä. Niitä perinteisiäkin.

Aamun lehdet luen edelleen manuaalisina vaikka minulle tulee digilehdetkin. Aamun sanomat ja aamukahvi kuuluvat oleellisesti yhteen ja niillä on suuri merkitys päivittäisenä rutiinina henkiselle hyvinvoinnilleni. Rentoudun ja nautin kiireettömistä aamuhetkistä lehden parissa. 

Suhtautuminen digitalisaatioon ei saa olla mustavalkoinen. Digitalisaatiosa on mahdollisuudet mutta myös vaaransa. Kohtuullisuus on avainsana tässäkin asiassa. Digitalisaatiota tulee hyödyntää sopivasti elämässä, vapaalla ja työssä, sekä käyttää tarkoituksenmukaisesti niissä asioissa, joissa siitä on oikeasti hyötyä. Vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa tarvitsevat niin aikuiset kuin lapset.

 On tilanteita joissa kohtaaminen on järkevää digimaailman avulla mutta jos kohtaamiset jäävät vain tämän kanavan varaan, on lopputulos huono. Me tarvitsemme edelleen aitoja kohtaamisia koska vuorovaikutuksessa ja kohdatessa ”face to face” rakentuu myös uusia merkityksiä ja löytyy uusia ideoita ja polkuja. 

Viisaus löytyy maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta. Opettaja on avainasemassa siinä, miten koulussa edistetään digitaitojen oppimista ja hallitaan niitä. Rehtorin rooli taas on mahdollistaa opettajien työ. Rehtori huolehtii, että opettajilla on käytössään tarvittavat välineet ja heidän osaamisensa on riitävällä tasolla.  Rehtorin tulee myös kannustaa opettajia kokeilemaan ja toimimaan uudella tavalla sekä lempeästi kontrolloida, että kaikki todellakin toimivat ohjeistuksen mukaan.

Ylhäältä tulevat normit ja määräykset tietyn keinotekoisen kaavan mukaisesta digitalisaation osuudesta opetuksessa ei ole mielestäni järkevää. Myönteisyys ja innostuminen tuovat tässäkin asiassa parhaan lopputuloksen. Digijunan ei voi antaa hurauttaa aseman ohi pysähtymättä. Sen kyytiin on meidän jokaisen hypättävä ja otettava haltuun sopivasti uusia tapoja tehdä työtä.

Hyvä päätös perustuu tietoon. Platon

Aloittaessani kaksi vuotta sitten valtuutettuna, käsitykseni valtuuston päätösten tekemisestä oli, että kaikki valtuutetut pohjaavat päätöksensä tietoon ja että yhdessä sopimalla ja dialogissa, löytyy se parhain, sopivin ja tosiasioihin pohjautuva päätös. Kokemukseni politiikasta tekijänä oli ohut ja käsitykseni yhteisten asioiden hoitamisesta sinisilmäinen. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että politiikka on ihan eri pelikenttä kuin ne ”kentät” missä olen tottunut aikaisemmin pelaamaan. Poliittisessa päätöksenteossa haetaan vaihtoehtoja ja tehdään politiikkaa. Vaalien alla se korostuu erityisesti ryhmien välillä ja myös oman ryhmän sisällä. 

Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä  ja voin todeta, että aika nopeasti ”pelisilmäni”  on kehittynyt ja pelin säännöt alkavat olla jo tutut. Politiikassa on käytössä myös ihan oma pelikirja, joka on hieman erilainen kuin muilla elämän alueilla. Ja hyvä niin. Politiikka on politiikkaa.

Tänä vuonna sain kunnian myös alkaa johtamaan valtuustoryhmää. Tehtävä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Vaikka olenkin ammattijohtaja niin haasteensa valtuustoryhmän johtamiseen tekee ryhmän kokoontumisen haasteet.  Yhteisen ajan löytyminen keskustelulle ja linjan muodostamiselle on vaikeaa mutta ei mahdotonta.että toimintatapaan alkaa löytää uomansa. Viimeisissä kokouksissa on ollut hienoa dialogia ja aktiivista kannanottoa. Tämä ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Mielipiteitä pitää tuoda reilusti julki. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siihen mahtuu monta väriä.

Omat luottamustehtäväni valtuustoryhmän puheenjohtajuuden lisäksi ovat olleet hallitusjäsenyys kaupunkirakennelautakunnassa ja Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa. Tavastiassa sainkin olla keskiössä kun keskustelu lukioratkaisusta kävi kuumana. Kaupunkirakennelautakunnassa taas ollaan pian kiinnostavien elinvoimahankkeiden ja parkkiratkaisujen äärellä. P-torihankkeen kustannusten selvittelyä päätettiin jatkaa ja uutena asiana päätöksentekoon on tulossa Hämeensaaren tulevaisuuden rakennusratkaisut.

Kaupunki on niin elinvoimainen kuin sen keskusta! 

Näin ajattelen itsekin. Hämeenlinnan on uskallettava tehdä uusia tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Keskusta sellaisena kuin se nyt on, on kauhistus. Jotain pitää tehdä ja jos jotain pitää tehdä, asioita pitää suunnitella ja valmistella. Valittamalla ja vastustamalla hidastetaan hankkeiden etenemistä ja mitään ei tapahdu vuosikymmeniin. Siihen Hämeenlinnalla ei ole varaa. 

Kannatan  Hämeensaareen suunnitteilla olevaa monitoimiareenaa ja sen ympärille tulevaa asuinrakentamista. Kun keskusta- alueelle suunnitellaan sellaista asuinrakentamista kuin nyt ykköskorttelin, kakkoskorttelin ja Hämeensaaren suunnitelmissa on, täytyy samalla ratkaista myös keskustan pysäköinti. Vuosien selvitystyön tuloksena tällä hetkellä paras paikka parkkipaikoille on löytynyt torin alta. Asia tulee kustannusarvioineen syksyllä valtuuston päätettäväksi. Keskustelua aiheesta pitää olla ennen sitä, jotta teemme valtuustossa parhaan ja kestävimmän päätöksen. 

Kaupunkirakennelautakunnassa olemme ottaneet kantaa myös pyöräilyn edistämiseksi. Hämeenlinnan keskusta ei ole pyöräilijälle mikään helpoin reitti. Pyöräilyn edistäminen on ilmastoteko ja myös teko kansanterveyden edistämiseksi. Monet kaupungit ovat jo tämän huomanneet ja myös Hämeenlinna pyrkii parantamaan pyörätieverkostoaan samalla kun rakennetaan ja kehitetään kaupunkikeskustaa. 

Jotkut perustelevat P-torin ja Hämeensaaren rakentamisen vastustamista sillä, että verorahat pitäisi nyt keskittää lasten, nuorten ja vanhusten palvelujen parantamiseen. Kyllä! Nämä ensin mutta se ei saa tarkoittaa, että jäätyisimme elinvoimahankkeiden eteenpäin viemisen suhteen. Elinvoimahankkeissa on mukana aina myös paljon yksityistä rahaa ja investoinnit tuovat työtä ja verotuloja, joita tarvitsemme myös julkisten investointien toteuttamiseen. 

Kahden vuoden aikana oma ajatukseni yhteisten asioiden hoitamisesta ei ole muuttunut miksikään. Olen lähtenyt mukaan antamaan oman panokseni, osaamiseni, näkemykseni, kokemukseni ja vapaa-aikani, yhteiskunnallisten ja kaupungin asioiden edistämiseen. Periaatteeni on uskoa tulevaisuuteen optimismilla ja asenteella, että tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Kriittisesti asioihin voi ja pitääkin välillä suhtautua mutta lähtökohtaisesti kaikkea ei tarvitsisi aina vastustaa ja kaikesta ei pitäisi etsiä virheitä. Hämeenlinnan tulevaisuus on meidän käsissä. Meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuuden tarpeista  mutta se ei ole peruste sille ettei mitään saisi muuttaa. Muutos on mahdollisuus ja sille kannattaa antaa mahdollisuus.