Etärehtorin ajatuksia poikkeustilasta. Kolmas viikko.

Etärehtorin ajatuksia poikkeustilasta

Terveisiä täältä kansliasta. Tällä viikolla on tullut mietittyä paljon poikkeustilaa. Mitä se käytännössä merkitsee ja miten se on muuttanut meidän arkista elämää?

Omassa elämässä poikkeustilanne näkyy elämän rauhoittumisena. Kiireen tuntu on hellittänyt, päivittäiset kohtaamiset ovat vähentyneet minimiin ja iltoihin on tullut paljon vapaa-aikaa. Tämä mahdolisuus kannattaa nyt hyödyntää ja käyttää aika itsensä kehittämiseen ja alkaa vaikka lukemaan  jotain hyvää kirjaa.

Poikkeustila on pakottanut meidät myös oppimaan uutta ja poistumaan mukavuusalueelta. Oma kokemukseni on myös tästä se, että kun haastaa itsensä, se voi yhtäkkiä ollakin erittäin mukavaa eikä enää ollakaan epämukavuusalueella.Yksi tällainen uusi kokemus minulla oli osallistuminen virtuaaliseen vanhempainiltaan. Tällaisia Hämeenlinnan yhteisiä vanhempainiltoja järjestetään joka viikko, keskiviikkoisin klo 18 Zoomissa. Tästä on ollut tietoa mm. Facebookissa koulun omalla sivulla. Kannattaa tulla mukaan.

Palautteen antaminen on tärkeää. Kiitos kaikille huoltajille antamistanne palautteista. Positiivinen palaute todella ilahduttaa ja kannustaa. Ja on tärkeää.  Kriittinen palaute on myös tärkeää koska sen avulla kehitämme toimintatapojamme. Tämä poikkeustilanne on meille kaikille uusi ja jokainen päivä tuo meidät uusien asioiden eteen. Tarvitsemme kehittyäksemme toinen toistamme.

Iittalan yhtenäiskoulussa, kuten myös koko Hämeenlinnassa, on ollut todella hyvä tilanne digitaaliseen opetukseen siirtymisen suhteen. Meillä on ollut mahdollisuus tarjota oppilaille oma laite ja jo pidemmän aikaa kouluissa on määrätietoisesti kehitetty digitaalisia taitoja. Aivan tyhjästä emme siis joutuneet aloittamaan. Kaikkialla Suomessa ei olla lähellekään näin hyvässä valmiudessa ja voitte kuvitella tilanteen, jossa etäopetusta pitäisi toteuttaa ilman asianmukaisia työvälineitä. Ei käy kateeksi.

Palautetta on tullut myös erilaisista tavoista toteuttaa opetusta ja välineistä. On hyvä muistaa, että jokaisella välineellä on oma tarkoituksensa ja siksi on perusteltua käyttää aineeseen ja tilanteeseen parhaiten soveltuvaa välinettä. Kaupungin viralliset välineet ovat ne, mitkä löytyvät Airosta mm. Google Classroom, Teams, Wilma ja Forms. Opettaja voi käyttää myös muita välineitä mitkä katsoo oppilailleen sopiviksi juuri siinä hetkessä.

Ei ahdistuta jos joku asia ei toimikaan heti täydellisesti. Kaikki kuitenkin ratkeaa varmasti hyvin. Siitä olen varma.  Olen varma myös siitä, että alkuhämmennyksen jälkeen totumme tilanteeseen ja osaamme tunnistaa myös nämä erilaiset oppimisen kanavat. Ainakin itselleni on jo viikossa hahmottunut huomattavasti selkeämmin, mitä mikäkin käytännössä merkitsee.

Poikkeustila jatkuu tämän hetkisen tiedon mukaan 13.5. saakka. Ehkä koko lukukauden loppuun. Suhtautukaamme joustavasti ja luottavaisesti. Asiat järjestyvät kyllä.

Emme varmasti kukaan unohda tätä kevättä. Uskon, että tästä tulee meille ikimuistoinen kokemus ja opimme paljon digitaalisesta maailmasta kuin myös itsestämme. Ja jos kirjoittaminen on sinun juttusi, kannustan aloittamaan päiväkirjan pitämisen. Tämän kevään tapahtumiin tullaan varmasti vielä myöhemmin palaamaan.

Yhteistyöterveisin,

Anne -rehtori

Etärehtorin mietteitä. Toinen viikko.

Hei!

Terveiset kaikille täältä etätoimistosta. Taas on viikko etäopiskelua takana ja olemme kaikki entistä kokeneempia sähköisten välineiden kanssa ja olemme myös oppineet uutta.

Reksinä minulla on ollut useita etäkokouksia viikon aikana ja nyt huomaa jo omienkin taitojen parantuneen. Vielä on kuitenkin opittavaa.

Opettajien kanssa meillä on joka päivä Teams -palaveri klo 13.10. Palaverissa jaamme hyviä kokemuksia ja annamme myös vinkkejä siitä, mitä kaikkia mahdollisuuksia nämä digitaaliset välineet ja kanavat meille antavat.

Tällaisena aikana yhteydenpito on erityisen tärkeää. Yhteydenpito työn ja opiskelun merkeissä mutta yhteydenpito myös niihin läheisiin, joita emme nyt voi tavata fyysisesti. Kuulumisia on hyvä kysellä päivittäin.

On hyvä myös huomata mukavia asioita. Aurinko paistaa ja kevät tulee vauhdilla. Kyllä tästä selvitään.

Oma huomioni etäkokouksiin osallistumisessa on se, että se vaatii keskitymistä  ettei huomio mene muihin asioihin. Pitää keskittyä ja olla aktiivinen. Mutta niinhän sitä pitää oppitunneillakin.

On myös erittäin todennäköistä, että etäopiskelu jatkuu toukokuun loppuun saakka. Siksi on hyvä ottaa homma haltuun jo heti alkuvaiheessa. Yhteistyöllä  se onnistuu parhaiten.

Olemme kaikesta palautteesta todella kiitollisia. Ne sudenkuopat mitä nyt havaitaan, on hyvä korjata heti.  Kiitos vanhemmille siitä, että olette olleet aktiivisia myös tässä. Rakentavassa vuorovaikutuksessa saadaan systeemi pelittämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä tulee vielä digiloikan menestystarina!

Muistuttaisin kaikkia myös merkitsemään ja ilmoittamaan poissaolot Wilmaan. Jos oppilas on muusta syystä kuin sairauden vuoksi poissa, lupa pitää kysyä opettajalta ihan samalla lailla kuin aikaisemmin lähiopetuksessa.

Päivittänen ruokatunti on tärkeä. Minua on pyydetty ilmoittamaan tämä aika kaikille. Pienten oppilaiden lähiopetuksessa, koululla, se on klo 10.40-11.10 mutta etäoppilaiden lounastauko on klo 11.45-12.25. Tietysti opettaja ja ryhmä voi sopia jotain muutakin ja varsinkin tuo aloitus klo 11.45 on joustava. Ihan hyvin ruokatauon voi aloittaa klo 12. Yritetään kuitenkin pitää tästä kiinni.

Kannustan kaikkia kirjoittamaan huomioitaan ylös. Omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Elämme historiallista hetkeä, jota varmasti muistellaan tämän jälkeen vielä monta kertaa.

Tsemppiterveisin,

Anne -rehtori

Reksin terveiset kansliasta ensimmäinen viikko

Terveiset täältä reksin kansliasta.

Historiallinen viikko on kohta takana. Kukapa olisi voinut uskoa millaiseen tilanteeseen maailma ja Suomi sen mukana  ajautuu, mutta kyllä tästä selvitään.

Tilanteet muuttuvat  ja siksi kaikkien on hyvä varautua muutoksiin nopeastikin. Me emme todellakaan tiedä mihin vielä joudumme mutta Koivistoa lainaten "olettakaamme, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin". Joustavuus ja tilanneherkkyys on tarpeen meillä kaikilla. Seurataan tiedotusvälineitä ja meidän omia viestintäkanavia, niin olemme aina tilanteen tasalla.

Etäopetus näyttää toimivan hienosti. Kävin juuri "vakoilemassa" Siukun tuntia ja oli hienoa huomata, että  vuorovaikutus oli aitoa myös sähköisen välineen avulla. Tässä haasteelisessa tilanteessa opimme varmasti kaikki hurjasti uusia tapoja työskennellä ja oppia. Tietysti jokaisen oma vastuu lisääntyy mutta sehän on myös opetussuunnitelman yksi keskeinen tavoite, oppijan oma aktiivinen rooli omassa oppimisessaan. Olkaa aktiivisesti yhteydessä omaan opettajaan ja kysykää jos on ongelmia.

Poissaolojen ilmoittaminen wilmaan on yhtä tärkeää kuin normaalitilanteessa. Meidän on hyvä olla kartalla siitä kuka on poissa opetuksesta ja kuka on esimerkiksi sairaana. Viestintää kodin ja koulun välillä ei voi olla liikaa.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja tsemppiä! Muistetaan pestä käsiä ja noudattaa yleisiä ohjeita. Ollaan kotona ja tehdään asioita mihin normaalisti elämässä ei tunnu olevan aikaa. Turvallisin paikka lapselle ja nuorelle on koti. Vältetään siis tilanteita, joissa joudumme olemaan useamman ihmisen kanssa tekemisissä.

Pidetään huolta itsestä ja lähimmäisistämme.

t. Anne -rehtori

Iskeekö virus P-toripäätökseen?

”Hämeenlinnan kaupungin tavoitteena on elävä, elinvoimainen, kasvava ja viihtyisä keskusta, jonne on helppo tulla ja joka palvelee laajemmin koko seutukuntaa.” Lainaus on kaupungin strategiasta ja siihen on helppo yhtyä. Kukapa ei haluaisi, että kaupunki ei olisi vetovoimainen ja kehittyvä sekä tulevaisuudessakin paikka, missä on hyvä elää ja asua? Nyt tehdyt päätökset tulevat näkyviksi vasta aikojen päästä ja siksi päättäjien pitää tiedostaa päätösten seuraukset, seurata tarkasti aikaa ja tapahtumia sekä kuunnella herkällä korvalla niin asiantuntijoita kuin myös kaupunkilaisia. 

Kaupungin keskusta on kuin sydän, jonka tehtävä on sykkiä elämää. Kun syke heikkenee, tarvitaan tahdistinta. Jos tahdistinkaan ei auta, täytyy aloittaa elvytys eli keksiä vieläkin enemmän keinoja sille, miten keskusta saadaan eloon. 

Keskustavisiossa 2035 on hienoilla kuvilla havainnollistettu, miltä kaupunki voisi tulevaisuudessa näyttää, kun keskustan rakennushankkeet ovat valmiit ja pysäköinti on ratkaistu. Visiossa kadut ovat vapautuneet jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Tori on todella herännyt aivan uuteen sykkeeseen. ”Pallolaajennuksessa” torin ilme on muuttunut. Siellä on paviljonki, joka on täynnä vilinää ja suosittu luistinrata on sijoitettu torin länsi päähän. 

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että päätös keskitetystä pysäköinnistä tai sen vaihtoehdosta pitää saada päätettyä, jotta keskustan kehittämishankkeet voivat edetä. Mikä sitten estää minua päättäjänä päättämästä ”ohitusleikkauksen” käynnistämistä juuri nyt? Vastaus on yksiselitteinen. ”Leikkauspäätös” tässä tilanteessa, missä koko maa on julistettu poikkeustilaan, eikä tilanteen seurauksia vielä tiedetä, on ajankohdallisesti väärä. Kuntatalous on ajautumassa massiiviseen kriisiin koronaepidemian vuoksi ja siksi tällaisessa tilanteessa viisautta olisi olla päättämättä asiasta, jolla voi olla riskiä lisäävä vaikutus kaupungin taloudelle.

Myöskään kuntalaiskyselyn tuloksia ei sovi vähätellä. Se toi hyvin esiin siihen vastanneiden kaupunkilaisten tahtotilan. P-tori tyrmättiin mutta keskustaa toivotaan silti kehitettävän ja tämäkin on päättäjien syytä huomioida.

Kaupungilla on tärkeä rooli elinvoimahankkeiden edistäjänä kaikkina aikoina, myös haasteellisina. Tuleen ei saa ns. jäädä makaamaan mutta mielipiteitä voimakkaasti jakavan päätöksen aika ei todellakaan ole nyt. 

Haasteellisissa tilanteissa johtajuus punnitaan

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa valtion ja kansalaisten turvallisuuden nimissä käyttöön on otettu valmiuslaki. Valmiuslain käyttäminen ei ole mikään pikku juttu, sillä sen vaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittävät jokaisella yhteiskunnan toiminnan osa-alueella ja siten myös tavallisen ihmisen arjessa. 

Vaikka painostus hallitusta kohtaan asian pikaisen päättämisen suhteen oli kova, niin pääministeri Marin ja kuin myös koko hallitus selvisivät tyylikkäästi painostavasta tilanteesta ja päättivät lain käyttöönoton kuunnellen asiantuntijoita ja antaen näin yhteiskunnan toimijoille pienen varoajan valmistautua tilanteeseen. 

Nyt kun laki on otettu käyttöön, jokaisen kansalaisen on ymmärrettävä noudattaa lain myötä mukana tulleita suosituksia liikkumisesta ja kokoontumisesta. Suositus ei vielä rajaa yksilön vapautta päättää omista liikkumisistaan,mutta jos tätä ei ymmärretä noudattaa, on siirryttävä pakkoon, jossa rangaistuksen nojalla yksilön vapautta rajoitetaan. Tällaisiin toimiin on jouduttu jo siirtymään joissakin Euroopan valtioissa. Ollaan me suomalaiset fiksumpia. Ihan oman etumme takia. 

Huoli valmiuslain mukanaan tuomista seurauksista yhteiskunnassa on suuri. Keskustelu yrittäjien, kulttuurielämän toimijoiden ja ihan tavallisen kansalaisen selviytymisestä käy kuumana. Hallitukselta vaaditaan pikaisia vastauksia ja toimenpide-ehdotuksia, miten tilanteesta selvitään. Jokaisen kannattaa luottaa siihen, että tilanne on hallituksella tiedossa ja niin siellä kuin myös muissa yhteiskunnan verkostoissa, mietitään ratkaisuja akuuttien tilanteiden hoitamiseen kuin myös kriisin jälkiselvittelyyn. 

On hyvä myös muistaa, että tämä haastava tilanne koskettaa meitä kaikkia. Nyt tarvitaan yhteishenkeä. Yhteistä toimintaasamaan suuntaan ja työrauhaa eri toimijoille, niin valtakunnan ylimmän poliittisen johdon suuntaan kuin myös virkamiehilletäällä meidän omassa kotikaupungissa. Vältetään turhaa ”besserwisserismiä” ja arvostelua. Sitä tässä vähiten kaivataan.

Hallitus on jo nyt osoittanut harkittua, vakaata ja päättäväistä toimintaa. Juuri sellaista, mitä poikkeustila vaatii. Mikä arvosteluryöppy olisikaan syntynyt, jos hallitus olisi päätä pahkaa määrännyt Suomen poikkeustilaan?Aina voi spekuloida olisiko ollut parempi vaihtoehto saattaa riskiryhmät karanteeniin ja pitää muuten yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Ainakin talouden kannalta kyllä. Päätöksiä pitää kuitenkin tehdä ja nyt tehtiin näin ja tällä mennään eteenpäin. Sairastuneiden määrän piikki on vasta edessäpäin eli toivotaan, että siitäkin selvitään mahdollisimman pienin henkilömenetyksin.

Nyt eletään poikkeuksellista aikaa ja nyt tarvitaan samaa asennetta kuin edellisen kerran vastaavassa kriittisessä tilanteessa, milloin olemme valmiuslakia tarvinneet. Se asenne tunnetaan nimellä talvisodan henki ja siihen meidän pitää nyt pyrkiä.

Ei, juu ja vaarinhousut!

Keskeneräisillä asioilla on tapana pyöriä ajatuksissa, kunnes niihin löytyy ratkaisu. Ihmisen mieli on siitä myös kummallinen, että se todella pyrkii ratkomaan asioita, vaikka itse ei sitä tietoisesti pyrkisi tekemäänkään. Toki totaalinen ajattelemattomuus ei synnytä mitään. Parhaat ideat syntyvät otollisessa tilassa, kun on rentoutunut ja paineeton sekä pystyykuuntelemaan muita, vaikka oma näkökulma olisikin erilainen. Tämän päivän maailma on monimuotoinen eikä asioiden ratkaisutkaan ole yksinkertaisia.

Viime aikoina omassa päässä on pyörinyt monia keskeneräisiä kaupunkipolitiikan aiheita. Alkanut kevät tulee olemaan jossain määrin ”kiihkeä” poliittisen päätöksenteon osalta. Pähkäilylle ja perehtymiselle pitääkin antautua kun on lähtenyt tähän leikkiin mukaan. Kuten jo aikaisemmin totesin, päätökset ovat harvoin musta - valkoisia. Päätöksillä on aina seuraukset, jotka päättäjän pitää ymmärtää ja pystyä perustelemaan, niin itselleen kuin myös kaupunkilaisille. 

Herkällä korvalla on siis kuunneltava monia tahoja: asiantuntijoita, virkamiehiä, toisia päättäjiä ja kaupunkilaisia. Tulevaisuutta ei pysty näkemään sadan prosentin varmuudella mutta jos luottamus parempiin aikoihin katoaa, ei se ainakaan edistä paremman tulevaisuuden toteutumista. Me tarvitsemme tulevaisuususkoa ja luottamusta siitä, että pärjäämme. Asenne on varsin vahva vaikutin. Tästä meillä erinomaisia esimerkkejä urheilun maailmasta.

Populistista politikointia on toisten mielipiteiden aliarviointi. Varsinkin virkamiesten ja asiantuntijoiden arvostelu nähdään oikeutena ja selvitykset, joiden lopputulos ei vastaa omaa näkökantaa on ”tietysti” tehty selvityksen tilaajan ennalta pyytämällä lopputulemalla. 

Poliittisessa päätöksenteossa vaikuttimena ovat usein päättäjän omat henkilökohtaiset poliittiset päämäärät, jotka eivät ole välttämättä asian kannalta hyvä asia. Myös epämieluisan ja vaikean päätöksen kohdalla päättäjien uhkailu seuraavien vaalien kannatuksen laskusta voi vaikuttaa päättäjän haluun tehdä vaikeaa ja kokonaiskuvan kannalta parasta päätöstä. Joskus näitäkin päätöksiä pitää ja joutuu jokainen päättäjä kuitenkin tekemään. 

Demokraattisesti valittujen päättäjien on uskallettava kantaa vastuunsa ja pystyttävä tekemään monenlaisia päätöksiä. Kuntien taloudellinen tilanne kautta maan on todella tiukka ja päättämättömyys tai päätösten peruminen ei ainakaan tilannetta paranna. Päätöksenteossa ei voi toimia kuten tuossa otsikkoni muistuttamassa lastenleikissä. Vaarinhousut vaihtoehto jättää tilanteen avoimeksi ja sen valinnut juoksee vastuutaan karkuun. Näin ei toimi vastuullinen päättäjä. 

Toivottavasti uskallamme tehdä Hämeenlinnassa tänä keväänä kestäviä ja hyviä päätöksiä. Sellaisia, jotka edistävät kaupungin vetovoimaa ja pitävät Hämeenlinnan houkuttelevana ja viihtyisänä asumiskaupunkina. Hämeenlinnan pitää pystyä kilpailemaan houkuttelevana vaihtoehtona uusille asukkaille isojen kaupunkien esikaupunkialueiden kanssa. Se on Hämeenlinnalle kohtalonkysymys.

Virheetön heittäköön ensimmäisen kiven

Poliitikan kieli ja yleensä koko poliitikan maailma on koventunut kaikkialla, Hämeenlinnassa, Suomessa, maailmalla. Politiikkaan on aina kuulunut debatti mutta nyt ei enää riitä väittely,  vaan varsin usein tarkoituksena on saada vastapuoli kaatumaan tai ainakin näyttämään heikolta. 

Viime vuosikymmeniin asti politiikkamme helmasyntinä voi pitää liiallista samanmielisyyttä. Tällä oli varmasti tilauksensa mutta se johti myös siihen, että puolueita oli välillä vaikea erottaa toisistaan. Mikä ja kuka oikeastaan oli kenenkin asialla kun kaikkien tähtäin tuntui olevan sama? 

Viime vaalien jälkeen monissa somepäivityksissä hehkutettiin poliitikan paluuta politiikkaan. Nyt ollaan taas rohkeasti asian puolesta ja asiaa vastaan. Arvomaailmat saavat erottua! Erotummeko kuitenkaan toisistamme arvomaailmojemme erilaisuuden johdosta, jos tarkoituksenamme on iskeä kiinni heti kun toinen tekee virheen?

 Tämänviikkoinen uutisointi sekä kirjoittelu eri medioissa on palauttanut mieleeni koulussa oppimani eettisten ajatuksen. ” Kuinka näet rikan (roska), joka on veljesi silmässä mutta et huomaa malkaa (hirsi) omassa silmässäsi?”  Tässä muistutetaan, että asioita pitää tarkastella myös itsekriittisesti. Kukaan meistä ei aina onnistu eikä ole virheetön.

Kirjoittelu eri medioissa menee herkästi arvostelun ja syyllisten peräänkuulutusten hakemiseksi. Ei siis olekaan ihme, ettei poliitikan tekijöiksi enää löydy vapaaehtoisia. Meneehän harrastukseen kaikki vapaa-aika ja helposti myös mielenrauha. Kukapa vapaaehtoisesti haluaa joutua silmätikuksi ja arvostelun kohteeksi tilanteessa, jossa puolustautuminenkin katsotaan selittelyksi? Pahimmassa tapauksessa saatat olla vielä ns. maalittamisen kohde. 

Voin sanoa ettei kukaan halua vaikeuksia elämäänsä ja siksi monet, joilla olisi osaamista ja annettavaa koko yhteiskunnalle, eivät halua tulla mukaan. Demokratia tarvitsee kuitenkin meitä kaikkia ja siksi pelolle ei pidä antaa sijaa. Toimintatapojen ei pidä myöskään antaa normalisoitua siihen, että syytellään. Debatti kuuluu politiikkaan ja hyvä debatti antaa tilaa kaikenlaisille näkemyksille. Paras lopputulos on sellainen, joka on syntynyt erilaisten näkemysten yhteentörmäyksessä muuttuen yhteiseksi uudeksi näkemykseksi. 

Yhteistyöllä maatamme on rakennettu ennenkin ja yhteistyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Yhteistyö perustuu luottamukseen ja siksi on hyvä muistaa ”keulimisen” hetkellä kohtuus. Yhteistyötä kun on helpompi tehdä uusissa  tilanteissa jos ei ole teilannut vastapuolta aikaisemmissa tilanteissa. 

Itsearviointia kannattaa harrastaa ja pysähtymistä. Eikä kirjallisuuden lukemista kannata väheksyä. Kirjoista löytyy viisautta, joka auttaa meitä elämässämme. Vaativassa tilanteessa pitää katsoa eteenpäin kuten Hietanenkin tiukassa taistelutilanteessa  toteaa: ” En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs, konekiväärii ja Lahtist mää kaipasi.”