Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on nyt ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa valtion ja kansalaisten turvallisuuden nimissä käyttöön on otettu valmiuslaki. Valmiuslain käyttäminen ei ole mikään pikku juttu, sillä sen vaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittävät jokaisella yhteiskunnan toiminnan osa-alueella ja siten myös tavallisen ihmisen arjessa.
Vaikka painostus hallitusta kohtaan asian pikaisen päättämisen suhteen oli kova, niin pääministeri Marin ja kuin myös koko hallitus selvisivät tyylikkäästi painostavasta tilanteesta ja päättivät lain käyttöönoton kuunnellen asiantuntijoita ja antaen näin yhteiskunnan toimijoille pienen varoajan valmistautua tilanteeseen.
Nyt kun laki on otettu käyttöön, jokaisen kansalaisen on ymmärrettävä noudattaa lain myötä mukana tulleita suosituksia liikkumisesta ja kokoontumisesta. Suositus ei vielä rajaa yksilön vapautta päättää omista liikkumisistaan,mutta jos tätä ei ymmärretä noudattaa, on siirryttävä pakkoon, jossa rangaistuksen nojalla yksilön vapautta rajoitetaan. Tällaisiin toimiin on jouduttu jo siirtymään joissakin Euroopan valtioissa. Ollaan me suomalaiset fiksumpia. Ihan oman etumme takia.
Huoli valmiuslain mukanaan tuomista seurauksista yhteiskunnassa on suuri. Keskustelu yrittäjien, kulttuurielämän toimijoiden ja ihan tavallisen kansalaisen selviytymisestä käy kuumana. Hallitukselta vaaditaan pikaisia vastauksia ja toimenpide-ehdotuksia, miten tilanteesta selvitään. Jokaisen kannattaa luottaa siihen, että tilanne on hallituksella tiedossa ja niin siellä kuin myös muissa yhteiskunnan verkostoissa, mietitään ratkaisuja akuuttien tilanteiden hoitamiseen kuin myös kriisin jälkiselvittelyyn.
On hyvä myös muistaa, että tämä haastava tilanne koskettaa meitä kaikkia. Nyt tarvitaan yhteishenkeä. Yhteistä toimintaasamaan suuntaan ja työrauhaa eri toimijoille, niin valtakunnan ylimmän poliittisen johdon suuntaan kuin myös virkamiehilletäällä meidän omassa kotikaupungissa. Vältetään turhaa ”besserwisserismiä” ja arvostelua. Sitä tässä vähiten kaivataan.
Hallitus on jo nyt osoittanut harkittua, vakaata ja päättäväistä toimintaa. Juuri sellaista, mitä poikkeustila vaatii. Mikä arvosteluryöppy olisikaan syntynyt, jos hallitus olisi päätä pahkaa määrännyt Suomen poikkeustilaan?Aina voi spekuloida olisiko ollut parempi vaihtoehto saattaa riskiryhmät karanteeniin ja pitää muuten yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Ainakin talouden kannalta kyllä. Päätöksiä pitää kuitenkin tehdä ja nyt tehtiin näin ja tällä mennään eteenpäin. Sairastuneiden määrän piikki on vasta edessäpäin eli toivotaan, että siitäkin selvitään mahdollisimman pienin henkilömenetyksin.
Nyt eletään poikkeuksellista aikaa ja nyt tarvitaan samaa asennetta kuin edellisen kerran vastaavassa kriittisessä tilanteessa, milloin olemme valmiuslakia tarvinneet. Se asenne tunnetaan nimellä talvisodan henki ja siihen meidän pitää nyt pyrkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti