Älä opeta vihaamaan - opeta välittämään

Kiusaaminen herättää tunteita ja syytä onkin, sillä toisen alistaminen, uhkaaminen ja ahdistaminen, niin henkisesti kuin fyysisesti, on väärin. Kiusaamista tapahtuu kaikkialla; työssä, kotona, koulussa ja harrastuksissa. Koulukiusaaminen on se, mistä eniten puhutaan. Koulun henkilökunnan ei katsota tekevän tarpeeksi estääkseen tällaista ilmiötä tapahtumasta tai toistumasta. 

Koulu tekee kyllä kaikkensa estääkseen kiusaamisen ja sen toistumisen. Sen keinot vaan ovat välillä riittämättömät tilanteissa, missä kiusaamista tapahtuu myös kouluajan ulkopuolella. Lisähaastetta tilanteeseen tulee myös silloin, kun koulun ja kotien näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan. Olipa tilanne millainen tahansa se täytyy aina selvittää. Pitkään jatkuneet kiusaamistilanteet, joita ei ole saatu koulun keinoin ratkaistua, päätyvät lopulta poliisin selvitettäväksi. Miten tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu?

Tilanne näyttää huolestuttavalta ja onkin sitä. Mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut ja tapahtumassa ettei enää normaalit kasvatukselliset keinot riitä lopettamaan lasten ja nuorten vääränlaista toimintaa? Mistä hällävälismi -asenne auktoriteetteja ja yhteiskuntarauhaa ylläpitäviä sääntöjä vastaan on syntynyt?

Eräänä syynä tilanteeseen on yleinen arvomaailman murros. Ihmisiltä on kadonnut ymmärrys siitä, millä on merkitystä? Miten voimme käyttäytyä missäkin tilanteessa? Mikä on yksityistä ja mikä julkista? Millaista kieltä voimme käyttää?

Osaltaan eräs syy tähän on se, millainen malli meille välittyy mediasta. Kiroilu ja toiselle loukkaavan asian sanominen julkisesti, televisiossa tai netissä, tuntuu olevan ok. Tietenkään tämä ei ole ok. Ja tällaiseen meillä jokaisella on vastuu puuttua. 

Kun elämä ja kommunikointi ovat paljolti siirtyneet sosiaaliseen mediaan, on myös kiusaaminen siirtynyt sinne. Mollaaminen ja loukkaaminen ovat henkistä väkivaltaa ja usein voidaan puhua samassa yhteydessä jopa vihapuheesta. 

Vihapuheella pyritään lisäämään suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Se voi liittyä ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen ja se loukkaa syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapuhe lietsoo ja saattaa mahdollisesti johtaa muuhunkin syrjivään toimintaan ja kaventaa helposti muiden ihmisten sananvapautta.

Toisaalta sananvapautta ei ole se, että voi sanoa tilanteessa kuin tilanteessa juuri mitä haluaa eikä sananvapaudella ei voi koskaan perustella omaa törkeää käyttäytymistään. On äärimäisen tärkeää kiinnittää huomiota omaan viestintään ja siihen mitä sanomme toisista ihmisistä. Kriittisenkin palautteen voi sanoa rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti. Monta kertaa rakentava kritiikki toimiikin paremmin.

Koululla on sivistys- ja kasvatustehtävä, siksi koulun tulee reagoida yhteiskunnassa havaitsemiinsa ilmiöihin. Varsinkin sellaisiin, joilla on merkitystä yhteiskuntarauhan ja tulevaisuuden kanssa. Kouluissa on kiinnitetty huomiota paljon lasten ja nuorten mediakäyttäytymiseen ja siihen myös vihapuhevalistuskin liittyy. Jokaisen yksilön on tiedostettava mitä kirjoittamistaan teksteistä tai sanomistaan sanoista seuraa. Harkinta on valttia monessa tilanteessa koska huolimattomasti kommentoidut kirjoitukset ja sanat saattavat tulla eteen joskus myöhemmin aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa. 

Koulu ja koti kasvattavat yhdessä lapsia ja nuoria maailmaan. Vihapuheen tilalle voi asettaa tavoitteeksi kivapuheen, jolla pyritään huomaamaan hyvä toisessa ja kannustamaan toista onnistumaan. Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia eikä kenenkään pidä pelätä siksi, että haluaa olla oma itsensä. Kiusaamista ei saa hyväksyä missään olosuhteissa eikä missään muodossa.

Vanha sanonta ”mitä isot edellä sitä pienet perässä” on hyvä olla muistissa meillä jokaisella. Me aikuiset toimimme mallina lapsille ja nuorille. Meidän tehtävä on osoittaa millainen toiminta on reilua. Myönteisellä ja hyväksyvällä asenteella omaan itseensä ja muihin,maailmasta tulee huomattavasti miellyttävämpi paikka meille kaikille.

Ensimmäinen vappupuheeni 1.5.2019

Hyvät ystävät, toverit

Tämä on ensimmäinen vappupuheeni. On kunnia saada puhua tämä ensimmäinen poliittinen puhe täällä Idänpäässä, punaisten muistomerkillä. Puhetta kirjoittaessani liikutuin monta kertaa. Sata vuotta sitten tällä paikalla kävivät suremassa äidit poikiaan, tyttäriään ja miehiään sekä lapset vanhempiaan. Mikä onkaan vanhemmalle pahempi kohtalo kuin oman lapsen menetys tai lapselle oman vanhempansa menettäminen?

Sota on kamala asia jo itsessään, mutta kun se tapahtuu maan sisäisenä, siitä toipuminen vie aikaa. Hävinneille sota ja sen jälkeinen aika oli vaiettua aikaa. Sodasta ei uskallettu puhua eikä oikein pystyttykään puhumaan vuosikausiin ja vielä näinä päivinäkin sisällissodan arvet ovat löydettävissä niissä tilanteissa kun historia tulee ajankohtaiseksi.

Me suomalaiset olemme kuitenkin pystyneet kansana kokoamaan itsemme ja ottamaan tämänkin traagisen tapahtumamme kansakuntamme vahvuudeksi. Sisällissota muistuttaa meitä siitä, mitä tapahtuu kun kansan hyvinvoinnista ei huolehdita tasapuolisesti ja ajaudumme yhä suurempaan eriarvoisuuteen.

Paleface laulaa Laulussa sisällissodasta ”Emme tarvitse riidankylväjää vaan tarvitsemme rauhanlietsojia”.

Rauha on asia, jonka eteen on tehtävä työtä, aina. Tarvitsemme rauhanlietsojia joka päivä kaikkialla missä toimimme.

Millainen on rauhanlietsoja? Hän on henkilö, joka ennakoi tilanteita ja pyrkii kaikissa tilanteissa ratkaisemaan asioita ristiriidattomasti. Rauhanlietsoja ei pyri saamaan läpi omaa näkemystään, vaan hän on onnistunut kun lopputuloksena vaikeissakin tilanteissa on kompromissi, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja johon kaikki voivat sitoutua.

Ajatus kompromissista ja kaikille osapuolille parhaan ratkaisun löytämisestä on erittäin ajankohtainen nyt, keväällä 2019, kun maassamme haetaan parasta vaihtoehtoa uudelle hallitukselle. Vaalin tulos oli historiallisen tasainen ja tästä syystä hallituksen muodostaminen erilaisten arvomaailmojen ja poliittisten tavoitteiden kesken on tänä vuonna erityisen haastavaa.

Millainen laulu nyt lauletaan? Miltä Suomi näyttää kun kauempaa katsotaan?  Mitä näkyy kun silmät aukaistaan?

Elämme täällä Suomessa, kuten koko maailmassa, tilanteessa, jossa kansa on  jakautumassa eri leireihin.  Vallalla on ajatus meistä ja heistä. Ja siitä, että jos jotain autetaan se on minulta itseltäni pois. Näinhän ei tietenkään ole. Apua tarvitsevalle pitää ojentaa käsi, sillä koskaan ei voi tietää milloin itse on avun tarpeessa.

On pelottavaa huomata historian ilmiöiden todella toistuvan. Meidän on todella opittava menneisyydestä. Historiassa tehtyjä virheitä ei pidä toistaa vaan on silmät on todellakin aukaistava ja on uskallettava rohkeasti puolustaa niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi. Sivistyneessä yhteiskunnassa pidetään kaikki mukana.

Sata vuotta sitten Suomessa elettiin sisällissodan runtelemassa maassa. Kansa näki nälkää ja vankileireillä kuoli tuhansia punaisia tauteihin ja nälkään. Jollekin punavangille kohtalona oli tulla teloitetuksi.

Hämeenlinnassa menehtyi sisällisodan aikana yli 2800 punaista. Heistä yli 2000 kuoli leireillä. Enimmillään leireillä oli yli 10 000 vankia. He kuolivat arvostamansa asian vuoksi. He kuolivat puolustaessaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Näin reilu sata vuotta myöhemmin lohtuna toimii edelleen vanhan työväenlaulun säe:

”Älä itke äiti kadonnutta poikaasi.

Vaikka sulta riistetty on ainoo turvasi.

Niin huoles heitä, murhees peitä kaikki unholaan

ja oota kunnes iäisyydes tavataan.”

Pidetään ihmisyyden arvo aina korkealla, sillä vain sillä, että arvostaa elämää ja rauhaa, on merkitystä.

 

Hyvä-paha ”digi”

Pääsin osallistumaan, rehtoriedustajana, ITK -päivien OAJ:n paneeliin  digitalisaation vaikutuksesta koulun toimintaan, opettajan ja rehtorin työhön sekä oppilaan oppimiseen. OAJ teki  kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa peruskoulun ja lukion opettajien ja rehtoreiden käyttämiä digityövälineitä, niiden kattavuutta, toimivuutta, hyötyjä ja haittoja. ITK - päivillä esiteltiin kyselyn tulokset ja pohdittiin paneelissa lisää aihetta.

Millaisia ajatuksia digitalisaatio herättää minussa? 

Digitalisaatio on osa elämäämme ja se näkyy vahvana tavoitteena myös uudessa opetussuunnitelmassa. Digitalisaation hyödyntäminen on lisääntynyt huimasti koulujen arjessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaatiota ei voi enää sivuuttaa eikä ohittaa missään tilanteessa. Eikä tarvitsekaan koska koulun jos minkä tulee olla mukana yhteiskunnan kehityksessä ja koulun tulee myös pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastataan ja miten se oikeasti voi palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Digitalisaatio edellyttää meiltä niin sen käyttämiseen tarvittavia taitoja mutta myös sen mukanaan tuomia välillisiä osaamistaitoja kuten esimerkiksi viestintätaitoja.

Digitalisaatiokehitys on tapahtunut aikuisikäni aikana. Työvälineet ovat muuttuneet digitaalisiksi ja myös työn tekemisen alueet ovat laajentuneet verkkoon. Muutoksen vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja siinä mukana pysyminen vaatii paljon. Oma suhtautumiseni digitalisaatioon on positiivinen. Otan vastaan tarjotun uuden välineen ja yritän opetella käyttämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirurgi ei voi kieltäytyä uusista leikkausmenetelmistä ja välineistä. Ei sitä voi tehdä myöskään opettaja eikä rehtori. Yritän kuitenkin huolehtia itsestäni etten tukehdu ”digiin”. Työtapoja ja tiedonhankkimistapoja pitää vaihdella ja käyttää myös muita välineitä. Niitä perinteisiäkin.

Aamun lehdet luen edelleen manuaalisina vaikka minulle tulee digilehdetkin. Aamun sanomat ja aamukahvi kuuluvat oleellisesti yhteen ja niillä on suuri merkitys päivittäisenä rutiinina henkiselle hyvinvoinnilleni. Rentoudun ja nautin kiireettömistä aamuhetkistä lehden parissa. 

Suhtautuminen digitalisaatioon ei saa olla mustavalkoinen. Digitalisaatiosa on mahdollisuudet mutta myös vaaransa. Kohtuullisuus on avainsana tässäkin asiassa. Digitalisaatiota tulee hyödyntää sopivasti elämässä, vapaalla ja työssä, sekä käyttää tarkoituksenmukaisesti niissä asioissa, joissa siitä on oikeasti hyötyä. Vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa tarvitsevat niin aikuiset kuin lapset.

 On tilanteita joissa kohtaaminen on järkevää digimaailman avulla mutta jos kohtaamiset jäävät vain tämän kanavan varaan, on lopputulos huono. Me tarvitsemme edelleen aitoja kohtaamisia koska vuorovaikutuksessa ja kohdatessa ”face to face” rakentuu myös uusia merkityksiä ja löytyy uusia ideoita ja polkuja. 

Viisaus löytyy maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta. Opettaja on avainasemassa siinä, miten koulussa edistetään digitaitojen oppimista ja hallitaan niitä. Rehtorin rooli taas on mahdollistaa opettajien työ. Rehtori huolehtii, että opettajilla on käytössään tarvittavat välineet ja heidän osaamisensa on riitävällä tasolla.  Rehtorin tulee myös kannustaa opettajia kokeilemaan ja toimimaan uudella tavalla sekä lempeästi kontrolloida, että kaikki todellakin toimivat ohjeistuksen mukaan.

Ylhäältä tulevat normit ja määräykset tietyn keinotekoisen kaavan mukaisesta digitalisaation osuudesta opetuksessa ei ole mielestäni järkevää. Myönteisyys ja innostuminen tuovat tässäkin asiassa parhaan lopputuloksen. Digijunan ei voi antaa hurauttaa aseman ohi pysähtymättä. Sen kyytiin on meidän jokaisen hypättävä ja otettava haltuun sopivasti uusia tapoja tehdä työtä.

Hyvä päätös perustuu tietoon. Platon

Aloittaessani kaksi vuotta sitten valtuutettuna, käsitykseni valtuuston päätösten tekemisestä oli, että kaikki valtuutetut pohjaavat päätöksensä tietoon ja että yhdessä sopimalla ja dialogissa, löytyy se parhain, sopivin ja tosiasioihin pohjautuva päätös. Kokemukseni politiikasta tekijänä oli ohut ja käsitykseni yhteisten asioiden hoitamisesta sinisilmäinen. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että politiikka on ihan eri pelikenttä kuin ne ”kentät” missä olen tottunut aikaisemmin pelaamaan. Poliittisessa päätöksenteossa haetaan vaihtoehtoja ja tehdään politiikkaa. Vaalien alla se korostuu erityisesti ryhmien välillä ja myös oman ryhmän sisällä. 

Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä  ja voin todeta, että aika nopeasti ”pelisilmäni”  on kehittynyt ja pelin säännöt alkavat olla jo tutut. Politiikassa on käytössä myös ihan oma pelikirja, joka on hieman erilainen kuin muilla elämän alueilla. Ja hyvä niin. Politiikka on politiikkaa.

Tänä vuonna sain kunnian myös alkaa johtamaan valtuustoryhmää. Tehtävä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Vaikka olenkin ammattijohtaja niin haasteensa valtuustoryhmän johtamiseen tekee ryhmän kokoontumisen haasteet.  Yhteisen ajan löytyminen keskustelulle ja linjan muodostamiselle on vaikeaa mutta ei mahdotonta.että toimintatapaan alkaa löytää uomansa. Viimeisissä kokouksissa on ollut hienoa dialogia ja aktiivista kannanottoa. Tämä ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Mielipiteitä pitää tuoda reilusti julki. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siihen mahtuu monta väriä.

Omat luottamustehtäväni valtuustoryhmän puheenjohtajuuden lisäksi ovat olleet hallitusjäsenyys kaupunkirakennelautakunnassa ja Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa. Tavastiassa sainkin olla keskiössä kun keskustelu lukioratkaisusta kävi kuumana. Kaupunkirakennelautakunnassa taas ollaan pian kiinnostavien elinvoimahankkeiden ja parkkiratkaisujen äärellä. P-torihankkeen kustannusten selvittelyä päätettiin jatkaa ja uutena asiana päätöksentekoon on tulossa Hämeensaaren tulevaisuuden rakennusratkaisut.

Kaupunki on niin elinvoimainen kuin sen keskusta! 

Näin ajattelen itsekin. Hämeenlinnan on uskallettava tehdä uusia tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Keskusta sellaisena kuin se nyt on, on kauhistus. Jotain pitää tehdä ja jos jotain pitää tehdä, asioita pitää suunnitella ja valmistella. Valittamalla ja vastustamalla hidastetaan hankkeiden etenemistä ja mitään ei tapahdu vuosikymmeniin. Siihen Hämeenlinnalla ei ole varaa. 

Kannatan  Hämeensaareen suunnitteilla olevaa monitoimiareenaa ja sen ympärille tulevaa asuinrakentamista. Kun keskusta- alueelle suunnitellaan sellaista asuinrakentamista kuin nyt ykköskorttelin, kakkoskorttelin ja Hämeensaaren suunnitelmissa on, täytyy samalla ratkaista myös keskustan pysäköinti. Vuosien selvitystyön tuloksena tällä hetkellä paras paikka parkkipaikoille on löytynyt torin alta. Asia tulee kustannusarvioineen syksyllä valtuuston päätettäväksi. Keskustelua aiheesta pitää olla ennen sitä, jotta teemme valtuustossa parhaan ja kestävimmän päätöksen. 

Kaupunkirakennelautakunnassa olemme ottaneet kantaa myös pyöräilyn edistämiseksi. Hämeenlinnan keskusta ei ole pyöräilijälle mikään helpoin reitti. Pyöräilyn edistäminen on ilmastoteko ja myös teko kansanterveyden edistämiseksi. Monet kaupungit ovat jo tämän huomanneet ja myös Hämeenlinna pyrkii parantamaan pyörätieverkostoaan samalla kun rakennetaan ja kehitetään kaupunkikeskustaa. 

Jotkut perustelevat P-torin ja Hämeensaaren rakentamisen vastustamista sillä, että verorahat pitäisi nyt keskittää lasten, nuorten ja vanhusten palvelujen parantamiseen. Kyllä! Nämä ensin mutta se ei saa tarkoittaa, että jäätyisimme elinvoimahankkeiden eteenpäin viemisen suhteen. Elinvoimahankkeissa on mukana aina myös paljon yksityistä rahaa ja investoinnit tuovat työtä ja verotuloja, joita tarvitsemme myös julkisten investointien toteuttamiseen. 

Kahden vuoden aikana oma ajatukseni yhteisten asioiden hoitamisesta ei ole muuttunut miksikään. Olen lähtenyt mukaan antamaan oman panokseni, osaamiseni, näkemykseni, kokemukseni ja vapaa-aikani, yhteiskunnallisten ja kaupungin asioiden edistämiseen. Periaatteeni on uskoa tulevaisuuteen optimismilla ja asenteella, että tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Kriittisesti asioihin voi ja pitääkin välillä suhtautua mutta lähtökohtaisesti kaikkea ei tarvitsisi aina vastustaa ja kaikesta ei pitäisi etsiä virheitä. Hämeenlinnan tulevaisuus on meidän käsissä. Meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuuden tarpeista  mutta se ei ole peruste sille ettei mitään saisi muuttaa. Muutos on mahdollisuus ja sille kannattaa antaa mahdollisuus. 

Taitavalla viestinnällä välttää monet karikot

Oletko ollut vuorovaikutustilanteessa, jossa huomaat tilanteen karkaavan käsistäsi ja eskaloituvan, etkä ymmärrä enää mitä tapahtuu ja miksi? Tuttua meille kaikille ja varsinkin sarjakuvissa tilanne kuvataan usein miehen ja naisen välisenä vuorovaikutusongelmana.  En allekirjoita itse sitä, että miehet olisivat Marsista ja naiset Venuksesta. Sukupuoli ei määrittele sitä, miten ymmärrämme toinen toistamme vaan enemmän vaikuttavat oma arvomaailmamme, kokemuksemme ja odotuksemme.

Viestintätilanteissa ymmärrämme asiat omalla tavallamme. Viestintään sisältyy myös usein ennakoimattomuus. Meillä jokaisella on lukemattomia eri mahdollisuuksia ymmärtää ja vastaanottaa viesti. Miten viestin ymmärrämme voi olla päivästä riippuvainen ja lisäksi viestin vastaanottoon vaikuttaa asenteemme. Fiksukin viesti väärältä henkilöltä vääränä päivänä ei saa kannatusta. Otollisemmassa tilanteessa sama asia voi tuntua huippuhyvältä ja toisena hetkenä se saa aikaan voimakkaan vastustuksen.

Viestintäosaaminen on yhä useammassa työtehtävässä osa vaadittavaa ammattitaitoa. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja ja kyettävä myös ymmärtämään viestinnän merkitys onnistuneen työtuloksen kannalta. Kautta aikojen viestinnän merkitystä on korostettu sellaisissa ammattitehtävissä kuin papin ja opettajan ammateissa, mutta tänä päivänä viestinnän hallitseminen ja taidokas käyttö on tarpeen alalla kuin alalla. Politiikassa onnistunut viestintä on erityisen tärkeää.

Viestintään kuuluu tietysti puhe- ja kirjallinen ilmaisu mutta viestintää on myös vuorovaikutus. Vuorovaikutusosaamista korostetaan useimmissa työpaikkahakemuksissa ja siksi näiden taitojen opettelu ja tavoitteet on otettu myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmassa korostetaan myös viestintätaitoja.

Viestintäosaamista tarvitaan nykyisin yhä enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa. Tämä viestinnän kanava edellyttää omanlaistaan osaamista. Tilannenopeutta, viestin tiivistämistä ja erityisesti tunteen hallintaa. Saman asian, kriittisenkin, kun voi ilmaista monella eri tavalla. Tapa voi olla ratkaisevakin sanoman tavoitteen kannalta.

Jokainen viestintä on teko, joka muuttaa maailmaa. Viestin vaikutus on myös sidoksissa asenteisiimme ja myös sanomaton sana on viestintää. Ihminen siis viestii aina. Siksi viestinnän taitoja kannattaa harjoitella. Viestinnässä on hyvä muistaa kenelle viestitään ja mitä viestinnällä tavoitellaan? Tiedostaminen vaikuttaa myös siihen tapaan, miten viesti julkaistaan.

Varsin usein viestintä joutuu kritiikin kohteeksi. Syitä kritiikille löytyy monesta asiasta. Onko viestitty tarpeeksi ajoissa tai onko viestitty liian suppeasti. Jotkut kokevat myös, että on viestitty ylipäänsä väärin. Kriisiviestintä on taas ihan oma lajinsa. Siinä onnistutaan harvoin hyvin.

Oma kokemukseni viestinnästä on osoittanut, että kannattaa ennakoida. Kannattaa kertoa jo etukäteen, hyvissä ajoin, mitä on tulossa ja samalla on hyvä miettiä jo valmiiksi, mistä aihe voi aiheuttaa kritiikkiä? Ennakoitiin liittyy myös avoimuus, mikä politiikassa voi joskus olla vaikeaa. Tällaisissakin tilanteissa olisi hyvä muistaa kuitenkin viestinnän perusperiaatteet. Mihin viestinnällä pyritään ja mikä on riittävä tieto kertoa eteenpäin?

Hyvin onnistuneita viestintätilanteita harvoin nostetaan esille mutta epäonnistuneet tulevat helposti mieleen. Epäonnistunut viestintä kun johtaa usein väärinymmärryksiin ja ristiriitoihin. Tuoreena esimerkkinä toimii Hämeenlinnan kaupungin viestintä Hämeensaari -hankkeesta. Tässä viestintä epäonnistui ajoituksessa. Tiedon julkistamisen ja kaupungin hallituksen päätöksen teon välille ei jätetty kaupunkilaisille, eikä poliitikoillekaan, sulatteluaikaa. Oliko tehty tiedottamisstrategia suunniteltua vai tahatonta? Haluttiinko päätös tehdä ilman julkista keskustelua, johon ilman muuta myös kriittinen lähestymistapa kuuluu?

Oli miten oli, viestintä epäonnistui. Tiedottamisen ja päätöksen teon väliin olisi pitänyt suunnitella pidempi väli. Viikkokin olisi riittänyt. Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa esiin on tullut useammassakin kommentissa, ettei kommentoija sinällään vastusta suunnitelmaa, mutta tapa miten asia eteni tiedottamisesta päätöksentekoon ärsyttää.

Hämeensaaren kehittäminen, tulevaisuuden tarpeet vastaavaksi Hämeenlinnan vetonaulaksi, on hieno asia. Siksi näin tärkeää hanketta ei kannattaisi pilata sillä, että aiheutetaan mielipahaa ja jopa suututetaan jotkut tahot jo valmiiksi vastustamaan asiaa. Asia pitäisi osata viestiä siten, että jokainen joka viestin kuulee, suhtautuu siihen myönteisesti.

Hämeensaari –hanke on Hämeenlinnalle mahdollisuus. Toivon, että hanketta viedään eteenpäin yhteistyössä kaupungin ja yksityisten toimijoiden kanssa ja että se etenee vastuullisesti ilman ”keulimista” kenenkään suunnalta. Luotan myös kaupungin osaaviin virkamiehiin siinä, että he osaavat arvioida ammattitaidollaan hankkeen riskit ja hyödyt kaupungin kannalta.

Kaikki haluavat Hämeenlinnan parasta, se on varma! Meidän päättäjien rooli on toimia myös vastuullisesti asioissa, joissa on mahdollisuus edistää kaupungin vetovoimaa ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Kaupungin elinvoimaisuuden eräänä mittarina on se, mitä kaupungin keskustassa tapahtuu? Tähän yhteiseen tavoitteeseen me tarvitaan kaikkia. Vastuullinen yhteistyö edistää asioiden etenemistä.

Jos toivoa ei olisi, sydän särkyisi. Thomas Fuller

Hyvistä sanoista saamme voimaa elämään. Hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokeminen on meille jokaiselle äärimmäisen tärkeää. Se tunne, että tietää että välitetään, antaa meille voimaa kestää vaikeitakin tilanteita. Vaikeat tilanteet saavat meidät myös pohtimaan mikä elämässämme on tärkeää. Onko se maine ja mammona vai onko se jotain ihan muuta? Mikä sinulle on oikeasti tärkeää elämässäsi?

Joulun sanoma on rakkauden sanoma. Jouluna kokoonnutaan yhteen kohtaamaan sukulaisia, juhlimaan, jakamaan lahjoja, nauttimaan yhteydestä, hyvästä seurasta ja hyvästä ruuasta. Joulu voi myös ahdistaa. Se voi ahdistaa jos välit läheisiin ei ole kunnossa tai että ei ole läheisiä. Yksinäisyys korostuu erityisesti silloin kun vietetään perhejuhlaa. Myös tunteet ovat herkillä kun vietetään juhlaa, jonka sanoma on rakkauden ja rauhan. Meistä jokainen voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, millainen ilmapiiri on jouluna ja myös arjessa, jokaisena päivänä. Pyrkimällä hyvään ja positiivisuuteen synnytät ympärillesi ilmapiirin, jossa on mukava olla. Meidän on helppo löytää toisistamme virheitä mutta virheiden nostaminen ei muuta sinua eikä myöskään häntä kenestä niitä löydät. Positiivisella kannustuksella ja hyvän näkemisellä muutat maailmaa ja saat valoa myös omaan elämääsi.

Juhlan alussa nähty Lucia -kulkue muistuttaa meitä siitä, että kaikkein pimeimpänäkin hetkenä meillä jokaisella on mahdollisuus valoon. Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, minkä vuoksi päivää vietetään valon juhlana.

Lucia -neidon tehtävä on tuoda iloa, valoa, rakkautta ja rauhaa mutta myös toivoa paremmasta. Tämä lukuvuosi on koulussamme toivon lukuvuosi. Toivon teemalla olemme halunneet korostaa positiivisen ajattelun voimaa ja luottamusta niin itseen kuin myös muihin.

Toivo on yksi ihmisen tunnetila. Sen vastakohta on toivottomuus. Toivottomuutta voimme kokea silloin jos elämässämme vastaan tulee tilanteita, joihin emme kykene voivamme vaikuttaa. Näitä tilanteita voivat olla globaalit haasteet, ilmastonmuutos, sodat, syrjintä, rasismi tai sitten ne voivat olla omassa arjessamme eteen tulevia haasteita, jotka eivät johdu meistä itsestämme.

Maailmassa kaikki ei todellakaan ole hyvin mutta meillä jokaisella on mahdollisuus omilla teoillamme muuttaa maailmaa. Vaikuttaa ihmisiin, joiden kanssa elämme ja auttaa heitä, joiden voimavarat eivät siihen riitä. Näillä pienilläkin hyvillä teoilla voimme vaikuttaa jonkun ihmisen elämään siten, että toivon tähti syttyy ja auttaa häntä itseään selviytymään elämässä eteenpäin.

Jos toivoa ei olisi, sydän särkyisi. (Thomas Fuller)

Tänään minulla on iloa ja kunnia kiittää pitkäaikaista opettajaamme Marjukka Lamminpäätä hänen vaikutuksestaan opettajana täällä Kalvolassa. 

Kiitos Marjukka! Onnea matkaan eläkepäiville.

Toivotan teidät, hyvä juhlayleisö, erittäin lämpimästi tervetulleeksi Iittalan yhtenäiskoulun joulujuhlaan.

Nautitaan esityksistä!

Hyvää joulua kaikille!

Tervetulopuhe Iittalan yhtenäiskoulun joulujuhlassa 21.12.2018

Tärkeissä päätöksissä on hyvä olla mahdollisimman laaja pohja

Kannatin valtuustossa Kirsi Ojansuu-Kauniston muutosesitystä palveluverkkoa koskevien päätösten palauttamisesta valtuuston päätettäväksi. Valtuusto on oppikirjoissakin määritelty kunnan ylimmäksi päätöksenteon elimeksi ja se rooli sillä pitää ollakin. Oman valtuustokauteni alussa hämmästyin ja hämmennyin kun huomasin, että Hämeenlinnassa oli edellinen valtuusto valmistellut hallintosäännön, jolla oli siirretty valtuustolta päätösvaltaa pois kaupunginhallitukselle. Eräs toimittajakin kiinnitti asiaan huomiota ja totesi otsikossaan vajaa vuosi sitten, että ”onko valtuustolta pöllitty valta pois?” Siltä se on hieman tuntunut. Varsin moniin asioihin ei enää valtuustokeskustelulla ole ollut vaikutusta. Minusta valtuuston kokouksessa täytyisi olla todellisia, aitoja, päätöksiin tähtääviä keskusteluita, ei vain kaupunginhallituksen päätösten toteamista. 

Sivistys- ja hyvinvointitoimiala on tulevaisuudessa kaupungin suurin ja merkittävin toimiala. Se on myös toimiala, jotka koskettaa suurinta osaa kaupunkilaisista ja kiinnostaa kaupunkilaisia sekä herättää paljon intohimoja. Siksi näistä asioista päätettäessä on hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä. Onhan päämääränä tehdä resurssiviisain ja tulevaisuuden kannalta kestävin ratkaisu. 

Puolueeni ja myös omat arvoni, solidaarisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, ovat demokraattisen päätöksenteon arvoja. Siksi oikeudentajuni sanoo, että myös pienemmillä ryhmillä on oikeus olla mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Palveluverkkopäätökset ovat niitä päätöksiä, joissa valtuutettuja ei voi ohittaa.

Muutosesitys palveluverkkoa koskevan päätöksenteon palauttamisesta valtuustolle hyväksyttiin äänestyksessä. Oma demariryhmämme oli yksimielisesti Kirsi Ojansuu-Kauniston muutosesityksen takana. Hyvät esitykset saavat kannatusta yli puoluerajojen. Näin demokratia toimii parhaimmillaan.