Kun kirjoitan tätä kolumnia, Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto ei ole vielä tehnyt päätöstä Hamkin keskustakampuksesta.
Kolumnin julkaisuaikana päätös on jo olemassa ja voi olla, että kirjoitukseni jääkin vain pohdiskeluksi jos valtuusto päätyy kielteiseen kantaan. Oma toiveeni toki on, että kirjoitukselleni voisi olla konkretisoitumisen mahdollisuuksia.
Olen seurannut kampussuunnitelman herättämää keskustelua ja välillä jopa ihmetellyt, miten samat ihmiset, jotka ovat voimakkaasti kannattaneet Hämeensaaren aluetta puistoksi, vastustavat nyt alueelle tulevaa julkista rakennusta.
Julkinen rakennus ja sen piha-alueet olisivat kuitenkin kaikkien kaupunkilaisten käyttöön tarkoitettuja ja puistoaluettakin tällaisen rakennuksen ympärille yleensä tulee.
Kaupunkien elinvoima syntyy ihmisistä ja jotta me saamme kaupunkikeskustoihin ihmisiä, ihmisillä pitää olla syy tulla keskustaan. Me tarvitsemme kaupunkikeskustoihin yhteisiä tiloja – paikkoja, jotka eivät ole yksityisiä suljettuja tiloja, vaan kaikille mahdollisia kohtaamisen paikkoja.
Hamkin keskustakampuksesta tulee suunnitella juuri tällainen kohtaamisen tila kaikenikäisille, opiskelijoille, yrittäjille, ikäihmiselle ja lapsille. Sen tulee olla enemmän kuin oppilaitoksen uusi rakennus. Ja tässä muodossa se todella on investointi koko kaupungin elinvoimaan.
Perinteisesti korkeakoulut ovat olleet hieman omia saarekkeitaan. Opiskelijat opiskelevat kampuksella, henkilökunta työskentelee siellä ja muut kaupunkilaiset kulkevat rakennusten ohi.
Keskustakampus tarjoaa mahdollisuuden ajatella asiaa toisin. Kun kampus sijoittuu lähelle kaupunkikeskustaa, siitä tulee luonnollinen osa kaupunkilaisten arkea.
Parhaimmillaan kampus toimisi yhteisenä olohuoneena. Sen tiloissa voisi järjestää tapahtumia, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia ja kulttuurielämyksiä ja mikä parasta opiskelijat, yrittäjät, yhdistykset, seniorit ja lapsiperheet voisivat kohdata saman katon alla.
Eri ikäisten kohtaamiset mahdollistaisivat osallisuuden vahvistumista ja tuottaisivat uusia ajatuksia, yhteistyötä ja innovaatioita – asioita, joita ei voi suunnitella valmiiksi, mutta jotka syntyvät ihmisten kohdatessa.
Keskustakampus tuleekin nähdä ennen kaikkea yhteisenä mahdollisuutena, joka kertoo tärkeää viestiä kaupungin asenteesta koulutusta kohtaan. Täällä halutaan panostaa tulevaisuuteen ja mahdollistaa osaamisen, koulutuksen ja jatkuvan oppimisen edellytykset.
Korkeakoulu ei ole vain opiskelijoita varten, vaan se on myös koko alueen kehittymisen moottori, joka hyödyttää yrityksiä, vahvistaa palveluiden kysyntää ja lisää kaupungin vetovoimaa niin uusien asukkaiden kuin yritystenkin silmissä.
Tuleva keskustakampus ei siten ole vain Hamkin asia vaan rakentuessaan siitä tulee kokoava yhteisö, jossa koulutus, työelämä, kulttuuri ja kaupunkilaiset kohtaavat.
Siksi keskustakampus pitääkin nähdä ennen kaikkea yhteisenä mahdollisuutena sekä korkeakoulun että kaupungin elinvoimaisena ja vetovoimaisena pysymiseen.
