Koulutyö käynnistyi viikko sitten Suomen kouluissa. Hämeenlinnassa, kuten myös muualla, keskustelu mediassa kännyköiden vaikutuksesta lasten ja nuorten oppimiseen on käynyt kuumana. On täysin selvää, että jos huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin opiskeltavaan asiaan, tätä asiaa ei opi ja sekin on selvää, että jos tuijottaa mobiililaitettaan, liikkuminen ja kavereiden kanssa seurustelu jää vähäiseksi.
Siksi onkin hyvä, että kännykkä pidetään oppituntien aikana repussa tai opettajan näille laitteille varaamassa parkissa. Osassa alakouluja on pystytty sopimaan kännykättömistä koulupäivistä kokonaan eli silloin oppilas vapaaehtoisesti, kodin ja koulun yhteisestä sopimuksesta, pitää kännykkänsä koko koulupäivän ajan omassa repussaan.
Nyt odotamme tälle syksylle vielä, millä tavalla opetusministeri linjaa tämän asian lainsäädäntöön? Ja miten se vaikuttaa koulujen käytänteisiin?
Hämeenlinnan nuorisovaltuusto oli tehnyt aloitteen kiusaamisen ennalta ehkäisyn ja puuttumisen mallista. Tämä on tärkeä aloite ja kertoo siitä, että tarvitaan tehokkaampia sekä pysyvämpiä toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi. Mallia työstetäänkin Hämeenlinnan opetuspalvelujen hallinnossa syksyn aikana.
Elämme epävarmuuden ajassa. Viikottain saamme lukea ja kuulla mediasta levottomuuksista, sotatoimista ja väkivallan teoista läheltä ja kaukaa. Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy lisääntyneinä mielenterveyden haasteina ja purkautuu väkivallan tekoina. Nyt jos koskaan tarvitsemme panostusta yhteisen ymmärryksen lisäämiseen ja rakentavaan keskusteluun. Yhteistyö lähtee toista arvostavasta vuorovaikutuksesta. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voi yrittää ymmärtää erilaisia näkökulmia ja löytää tästä yhteisen päämäärän, joka vie asioita parempaan suuntaan.
Kun mietin mitä omille koululaisilleni puhuisin ensimmäisenä koulupäivänä, päähäni tuli vanha ajatus, ”Kaveria ei jätetä!” Kysyessäni sen merkitystä pieniltä ekaluokkalaisilta, eräs reipas koulun aloittaja kertoi sen kirkkaalla äänellä: ” Se tarkoittaa sitä, että jos joku on yksin, käydään pyytämässä se mukaan leikkimään.”
Tätä asennetta me suomalaiset tarvitsemme. Ollaan enemmän yhdessä kuin erillään ja huolehditaan toinen toisistamme. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Usein se ei edellytä meiltä muuta kuin, että kysymme mitä sinulle kuuluu?
Mukavaa lukuvuotta kaikille hämeenlinnalaisille koululaisille, opiskelijoille ja oppilaitoksissa työskenteleville!
Paikallista porinaa KU 14.8.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti