Muutama vuosi sitten pääsin kuuntelemaan yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäen esitystä. Innostuin valtavasti hänen perusideastaan, luvasta toimia eri tavalla. Vaikka hänen ajatuksensa ovat erityisen huomioin arvoisia yritysmaailmassa, niin ne sopivat myös hyvin kaikkien organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Hänen ajattelussaan toistuvasti korostetaan sitä, että asioita ei tarvitse tehdä samalla tavalla vaan samassa tilnateessa. Kyky luoda uutta on muuttuvassa maailmassa entistä tärkeämpi taito meille kaikille ja tähän pitää kiinnittää huomiota niin koulumaailmassa, työelämässä kuin myös poliittisessa päätöksenteossa.
On varsin ymmärrettävää, että muutos aiheuttaa usein vastarintaa, varsinkin jos ei ole luottamusta muutoksen valmisteluun ja jos mielipiteissä sitä kompataan väärin perustein tehdyksi. Siksi muutosta pitää valmistella ennakoivasti, sen perustelut tulee olla hyviä ja kestäviä sekä muutoksen seuraukset houkuttelevia. Muutosta ei pidä tehdä pakosta vaan halusta mennä parempaan. Muutostarve tulisi myös lähteä itsestä. Jos se ei ole mahdollista,niin he keitä muutos koskettaa tulisi ottaa mukaan ratkaisemaan asiaa. Se vaatii vaivannäköä mutta se kannattaa, sillä itse löydetty ratkaisu on usein tyydyttävä.
Tuoreena esimerkkinä miten asian olisi voinut hoitaa toisin on päätös Alvettulanpäiväkodista. Olisiko palvelurakennetta tarkasteltaessa pitänytkin lähteä siitä, miten alueen lasten palveluja voitaisiin kehittää ja uudistaa? Mitä halutaan säilyttää ja miten kaikki vaikuttavat sekä Alvettulan että Hauhon elinvoimaan? Oma näkemykseni on, että Alvettulanupea historiallinen koulurakennus olisi hyvä olla jatkossakin kylän lasten käytössä ja rakennus kyläläisiä kokoavana keskuksena mutta sen käyttötarkoitusta voitaisiin mielestäni muuttaa. Alvettulan koulu kannattaa korjata ja sen toimintaa kannattaa kehittää niin, että se voi toimia alueen pienten varhaiskasvatus- ja joustavan esi -ja alkuopetuksen yksikkönä. Isommille lapsille löytyisi erinomaiset opiskelutilat seitsemän kilometrin päästä Hauholta.
Vaikka muutos herättää aina vastustusta se on aina myös mahdollisuus. Me tarvitsemme tekoja, pieniä ja isoja, Hämeenlinnan hyväksi. Taloutta ei tasapainoteta muutamalla yksittäisellä keinolla, vaan nyt pitää katsoa kokonaiskuvaa ja tehdä yhteistyötä sekä keksiä myös rohkeita muiden kaupunkien ratkaisusta erovia ratkaisuja. Esimerkiksi voisimmeko ajatellakin Hämeenlinnan keskustaa rakennettavan väljästi? Joskus tulevaisuudessa tämä eri tavoin toimiminen voikin olla se mikä tekee Hämeenlinnasta kiinnostavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti